Pentala on helmi meressä
historiaa saaristoelämässä
aistit ajan menneen
elämän haasteen
yksinkertaista iloista
rikasta surullista
maanviljellystä kalastusta
nykyään muistutusta
saaren elämästä entisestä
Kävimme täällä ennen koronavuosia, joten juttu on viivästynyt. Kaikki jutut eivät ole helppoa kirjoittaa. Toiset tulevat kuin itsestään ja toiset vaativat paljonkin aikaa. Ne jäävät roikkumaan ja niitä vilkaisee välillä ja taas ne painuu unholaan. Vihdoinkin tämä on valmis, kun kesää kohti ollaan menossa. Tämän kohteen voi siis ottaa kesän suunnitelmiin.
Pentala on saari, jossa on järvi ja järvessä on saari, järvi on nimeltään Pentalanjärvi. Pentalan saari on aukaistu yleisölle vuonna 2018, jossa toimii saaristolaismuseo. Saari on ollut muutaman kymmenen asukkaan kylä, nykyään ei enää vakituisia asukkaita ole. Saaressa on luontopolku, joka johdattaa järvelle ja polulta haarautuu myös Diksandin hiekkarannalle. Pentala sijaitsee Espoon lounaisosassa ja kuuluu siten osana Suvisaaristoon.
Reppu pakattiin eväillä, reiskat jätettiin kotiin ja suuntasimme Pentalaan. Nousimme Suinonsalmesta saaristoveneeseen ja ihmistä päätellen kaunis kesäpäivä sai monen muunkin innostumaan veneretkestä. Saaristoveneellä matka taittuu nopeasti, noin 20 min, samalla ihastelimme saaria ja saarien kauniita rakennuksia. Merituuli tuiversi viileyttä avoimesta ovesta viilentäen sopivasti sisäilmaa. Sinisellä taivaalla lokit saattelivat matkalaisia iloisilla rääkynöillään.
Saaristoravintola on toiminut Esbo Segelförening r.f:n purdesduspaviljonkina jo 19++luvun alusta. Sen on arkkitehti Sigurd Frostetuksen suunnittelema kesä- ja tilausravintola.
Rantauduttuamme näkökenttään näkyi kalastajamökki ja lähellä oleva komeasti korjattu ranta-aittarakennus. Samoin vasemmalla oleva ravintolarakennus. Väki purkaantui laivasta ja parkkeerasi ensimmäisen infotaulun eteen, kuten mekin.
Emme jaksaneet odottaa vuoroamme vaan menimme lähimpänä olevaan rakennukseen, joka oli Pentalan vanhin rakennus, 1790-luvulla rakennettu kalastajamökki, joka on heti saareen saapuessa vasemmalla. Seinillä on näytillä tapetteja useita kerroksia eri vuosisadalta joka kertoo, että huoneet on haluttu pitää kauniina.
Vakituisia asukkaita on Pentalassa ollut aikoinaan kymmenkunta, jotka muodostivat pienen kylän. Viimeinen asukas oli Curli Nyholm vuoteen 1986, mutta toista tietoa on myös liikkeellä, että viimeiset ympärivuotiset asukkaat olisivat olleet Mykkäsen pariskunta, jotka asuttivat Villa Rosengårdia vuodesta 1996-2006. Kesämökkejä ja -huviloita on pitkin saarta vieläkin.
Saaren asutus on alkanut 1750-luvulla. Nyholmien suku on asuttanut saarta 1850-luvulta. Samoinhin aikoihin tuli muotiin kesäasutus ja Nyholmit vuokrasivat kesäasukkaiden tarkoituksiin rakennettuja rakennuksia.
Ranta-aitta korsikattoineen on erityisen viehättävä ja erikoisen näköinen suomalaiseen maisemaan. Rakennuksen vanhimmat hirret ovat vuodelta 1819. Ranta-aitta oli 1980-luvulla vaurioitunut pahasti tulipalossa ja se kunnostettiin 2008-luvulla. Ranta-aitassa on säilytetty kalastusvälineitä, verkkoja jne.
Jugendtyylinen Villa Rosengård on rakennettu kesävieraiden käyttöön vuonna 1910, ja on rakennuksista suurin. Nykyään se toimii info- ja esittelytilana. Saaren elämää voi katsella esitteistä sekä multimediesittelynä.
Saaresta puolet omistaa Espoon kaupunki. Saaren kulkuväylät ovat laitettu hienosti ohjaamaan vierailijat kulkemaan merkittyjä reittejä pitkin. Leveät väylät kuljettivat rattaissa vierailevia pienokaisia luontopolkua pitkin Pentalanjärven rantaan. Polun varrelle jäi navetta, sauna, maakellari ja laidun, jonka hoidosta vastasivat pörröiset, ahkerat työntekijät, lampaat.
Metsä tuoksui kuivalle mäntymetsälle, aurinko siivilöityi puiden välistä, linnut virittelivät sointujaan kesän lumossa ohikulkeville kulkijoille. Polku oli merkitty keltaisin merkein ja viitoin sekä se oli alkumatkasta leveä, saniaisten ja mustikanvarpujen koristaessa polun reunaa.
Polun päässä oli vastassa Pentalanjärvi. Järvi oli yllättävän kirkasvetinen ja suorastaan kutsui uimaan auringon lämmittäessä reissuajia. Mutta, mutta, uimatamineet olivat kodin kaappien kätköissä.
Järveltä lähdimme kulkemaan takaisin päin ja suunnistimme kohti Diksandin luonnontilaista hiekkarantaa. Polku oli viehättävä, karua maastoa, alapuolella oli kosteikkoa ja sitten yllättävän korkeat kalliot saivat meidät ihastelemaan kallioiden kauneutta. Meidän kallionkiipeämisviettimme piti tyrehdyttää, koska alue oli luonnonsuojelualuetta ja sen näköistä, että se halusi säilyttää koskemattomuutensa.
Saavuimme ihastuttavalle Diksandin luonnonvaraiselle hiekkarannalle. Ihmisiä istui kalliolla, auringonottajia hiekalla, kaikki nauttimassa kesäisestä merentuoksusta. Mekin päädyimme kalliolle nauttimaan päiväkahvit eväillä ja söimme jälkiruoaksi mansikkakakkua.
Tulimme rannasta samaa reittiä takaisin ja laitumenhoitajat olivat sillä aikaa saapuneet mökkiinsä lepäämään, joten nyt saimme niitä kuvattua. Kivat kippurasarvet oli tällä märehtijällä. Ja yritti kai meille anteeksipyyntöä esittää aiemmasta, ettei suostuneet kuvattaviksi.
Tässä alla olevissa kuvissa näkyy Pentalan muutamia asuintaloja. Osa on museokäytössä,
Piipahdettiin vielä katsomassa Ravintola Pavenia ulkopuolelta, koska ravintola oli buukattu täyteen purjehtijoista ja muista saarella kävijöistä.
Pavenin purjehduspaviljonki on vihitty käyttöön 1913 Esbo Segelföreningin eli EFS:n tiloiksi. Ravintolan käyttö alkoi 1930-luvun lopulla Fanny ja Algot Uhr toimesta. Sota keskeytti toiminnan, jolloin se toimi pelkkänä klubitalona sekä satunnaisena juhlatilana. Vuonna 2005 ravintolatoiminta alkoi uudestaan.
Heippa, sinne jäi Pentala. Hieno paikka tutustua saaristolaiselämään. tai muuten vain viettää kesäpäivää retkeillen ja uiden. Nauttien luonnosta Miten toisenlaista se onkaan ollut. Kalastus, maanviljely elinkeinona.
Pentala, saaristomuseo
sijaitsee Suvisaaristossa Espoossa
kesäisin saareen pääsee reittiveneellä, aikataulut löytyvät https://www.visitespoo.fi/fi/saaristoliikenne
tai omalla veneellä.
Saarella on luontopolku, pituudeltaan n.2,3 km. Huomioitavaa, että tulenteko on kielletty ja eläimet on pidettävä kiinni.
Kuvat@ Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 