Helteisellä säällä,
Hienoa on liikkua täällä,
Merivesi vilvoittaa ilmaa,
Metsässä voi kävellä hiljaa,
Kuunnella luonnon ääniä,
Ei tarvitse plääniä,
Polut johdattavat meitä,
Eksyksiin ei ne heitä.
Kallio ja ranta vastaan tulee,
Aurinko mereen paistelee,
Rauha saapuu mieleen.
Toukokuun helteisen päivän iltana metsäkävely oli oikein houkutteleva vaihtoehto. Varjoisessa metsän siimeksessä, viileän merituulen hennossa henkäyksessä, kevään pirteässä vihreydessä pörriäisten suristessa ja lintujen laulu seuranamme.
Kirkkonummen Linlo, saari, toimii ulkoilualueena n. 40 km päässä pääkaupunkiseudulta.
Helsinki-Hanko tieltä Kirkkonummen kohdalta käännytään Upinniemeen. Eestinkyläntie kääntyy vasemmalle ja sitä suoraan kiemuraista tietä eteenpäin, kunnes opasteet jo tulevat; Linlon ulkoilualue.
Valkoiset purjeveneiden mastot ja muut veneet kertovat tulosta perille. Tien päässä on venesatama, jossa on myös parkkialue. Näin arki-iltana auton sai helposti parkkipaikalle.
Autolla saareen ei pääse, vaan heiluva, joskin erittäin tukeva siltarakennelma johdattaa saareen. Meitä vastaanottamassa oli rääkyvä lokki kierrellen ja kaarrellen ympärillämme. Pesänsuojeluviettiä ilmeisesti, olimme saapuneet sen reviirille.
Selvät, havunneulasilla päällystetyt polut haarautuivat saaren kummallekin puolelle. Tyhjä valvojan koppi niiden keskellä. Lähdimme vasenta puolta kiertämään yli kallioiden ja samalla ihaillen karikkoisen, kallioisen saaren kauneutta.
Vastaan tuli keittomahdollisuus paikka käymälöineen ja halkoliiterineen. Saarella oli useitakin tulentekopaikkoja, valmiiksi tehtyjä, virallisia polttopuineen ja toiset omalla luvalla tehtyjä.
Maisemat oli vaihtelevat, kuivasta kankaasta, merenlahden rämeikköön, lehtoa, kallioita, erittäin monipuolinen vaihteleva maasto. Kivien ja kantojen onkaloissa mörrimöykyn koloja, ainakin niin ajattelimme ja minun päässäni alkoi soida Mörrimöykyn laulu… Odotimme milloin mistä niitä hypähtäisi, mutta piilossahan ne pysyy kirkkaalla auringonvalolla.
Pahimmat paikat olivat laitettu pitkospuilla, joten lenkkarit jalassamme pääsimme oikein hyvin kulkemaan.
Oli tainnut trompikin pyyhkäistä yhdellä alueella, kun useampikin puu olivat juuret pystyssä pyllyllään männikössä. Saaren luonto oli luonnonmukaista metsikköä, joten puut oli jätetty maatumaan luontoon.
Kulkimme saaren vasenta laitaa, ilta-aurinko paisteessa, joka antoi kallioille hienoja ja metsille hienoja värejä. Helteinen ilta ilman metsän antamaan suojaa tuntui liiankin lämpöiseltä retkeilylle. Kuten huomaatte, meri oli aika rauhallinen, iltaa kohden tyyntynyt. Yksinäinen kulkija saapui meitä vastaan, muuten saatiin kulkea aivan rauhassa vain luonto seuranamme.
Välillä piti vain seisahtua ja tuoksutella havumetsän tuoksuja. Helteisellä säällä sillä on niin oma hieno arominsa. Kanervien, kuivan jäkälän tuoksu. Mustikan varvut olivat saaneet uudet, vihreät lehtiasunsa, jotka iloisina kurkottivat kohti aurinkoa uudet kukkanuppunsa kiikkuen varsissaan…Hämähäkit olivat kutoneet innoissaan seittejään, jotka valitettavasti olivat vähän väliä pitkin kasvojamme.
Kalliot kutsuivat kulkemaan… Merivesi hiljaa liplahti kallion kylkiin. Kalliolla oli hyvä henkäillä meren tuoksua. Sanoin varmaan Krisselle sata kertaa, miten sielu ja silmät lepää. Vain välillä lokkien kirskuntaa ja joutsenien siipien kovaa läpsytystä vastarannalla. Rauhaa, hiljaisuutta, luonnon kaunetta, mykistävää!
Yllättävän kauan meillä meni, emmekä edes kiertäneet koko saarta, kun täytyi lähteä paluumatkalle. Kiipesimme korkeimmalle kalliolle ja sieltä heitimme vielä viime silmäyksen kauas taivaanrantaan. Olimme saaneet olla hetken metsänpoikana ja -neitona. Olla osa luontoa ja sen kauneutta.
Aikaa täytyy varata seuraavalle reissulle enemmän, meiltä jäi saaren toinen pää näkemättä. Maisemien ihaileminen, rauhallinen kävely ja kuvaaminen vievät aikaa. Ja ehdottomasti eväät mukaan, jotka voi nauttia kalliolla istuskellessa tai makkaranuotiolla. Ehdoton päiväretkikipaikka.
Linlon ulkoilualue, saari
Linlontie 136,
Kirkkonummi
P-Paikka venesataman parkkipaikoilla
Poluilla on juurakoita, ja toiset paikat voivat olla haastavia huonompi kuntoiselle, mutta ainakin osan matkaa pääsee hyvin kulkemaan.
Kuvat © 2018 Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 