Uusi vuosi alkoi harmaassa säässä,
tien päässä
tuli valo vastaan
aurinko alkoi paistamaan.
Tästä on kiva jatkaa,
edessämme olkoon monta matkaa.
Uuden vuoden 2019 ensimmäinen lähireissumme Krissen kanssa tapahtui Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevaan Strömbergin puistoon. Pieni vesiputous koko kolmen metrin korkeudessaan lähes pystysuoralta kalliolta houkutteli meidät lähtemään tutustumaan puistoon. Löysimme tämän kohteen tutkiessamme Google-karttaa, kuten monia muitakin löytämiämme kohteita.
Kokonsa puolesta pieni koski, mutta erikoisuutena voidaan puhua ehkä ainoasta luonnontilaisesta vesiputouksesta, pääkaupunkiseudulla. Harvinaisuus sinänsä.
Strömbergin puisto on lähellä Talin kartanoa ja on aikoinaan kuulununutkin kartanon maihin. Puiston läpi kulkee Mätäjoki, joka nimestään huolimatta on viehättävältä joki, joka virtaa siirtolapuutarhan viertä pitkin kohti Isoon Huopalahteen. Joen ylle kaartuneet puut loivat oman leimansa, kuten niin monen muunkin luonnonvaraisen alueen.
Puisto oli talvikelillä haastava, joskin vesisade oli pehmittänyt puiston peittävää jääkerrosta. Vielä kun iski kantapäät kunnolla pehmenneeseen kerrokseen, niin tuli minimoitua liukastumisen riski. Puistossa lapset laskivat pulkkamäkeä puiston reunoilta joelle päin. Pulkkamäen aikaansaamat jäljet lisäsivät puiston liukkautta. Pääasia kuitenkin, että lapsilla oli hauskaa. Näin aikuisina emme halunneet laskea mäkeä seisovilleen emmekä kyykyllään, eikä ollut pulkkaa mukana. Kuitenkin pääsimme putouksen alapuolella olevalle sillalle, joka oli oivallinen paikka kuohujen kuvauksiin.
Puisto on saanut nimensä vuorineuvos Gottfrid Strömbergin mukaan, joka oli perustanut Strömbergin sähkötehtaan. Kaikki olemme varmaan kuulleet sähköön liittyvissä asioissa Strömbergin nimen. Yritys oli perustettu Helsingin Kampissa 1899. Yrityksen laajennuksen myötä se siirtyi Sörnäisten kautta Pitäjämäelle, josta tehtaalle saatiin tontti vuonna 1911. Monen fuusioitumisen myötä paikalla on näkyvissä ABB-yhtiö, joka näkyy puistoon.
Puiston toisella laidalla vastapäätä huvimajaa, kohoaa korkea paljas kallio, jota koristaa radiomasto. Kontrasti on outo verraten puiston talvista kaudesta vastapäätä olevaan ei niin kauniiseen alueeseen.
Kesällä voi olla toisin.
Pitäjänmäentien toisella puolella sijaitsee Talin siirtolapuutarha-alue, jota Mätäjoki myötäilee. Kävelimme joen rantaa pitkin, tietämättämme mihin päädyimme. Pari kaunista puusiltaa ylitti joen siirtolapuutarhan puolelle. Sorsat pitivät meille seuraa, niin putouksen alapuolella sekä sillalla seisoessamme, odottaen ilmeisesti saavansa jotain herkkuja.
Talin siirtolapuutarha-alue on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurillisesti merkittävä virkistysalue. Se on perustettu 1936 ja palstoja on 241. Pääportti, josta kuva on otettu on avoimena kaikille kesäaikana. Palstanpitäjien yksityisyyttä on kuitenkin kunnioitettava.
Jännää oli vain kävellä kun emme tienneet mitä vastaan tulee. Näkymäämme peitti pitkältä matkalta korkea kuusiaita. Kuusiaidan sisältä paljastui puutarhapalsta-alue. Sitä vastapäätä joen rannalla oli Talin sauna. Saunaa emme menneet katsomaan, kun tie sinne oli alamäkijohdannaista ja liukkaan näköistä.
Talin vuonna 1949 rakennettu sauna maastoutui hienosti joen ranta-alueelle. Sauna lämpiää kesäisin ja on auki myös yleisölle.
Olimme Krissen kanssa katsoneet, että Talin siirtolapuutarha-alueella on vanha vesitorni. Kävellessämme katseemme kohtasi linnamaisen tornin ja kuvittelimme sen olevan vesitorni. Lähemmäksi tullessamme huomasinme rakennuksen olevan suuremman ja puurakenteisen.
Olimme saapuneet Talin kartanolle. Taivas selkeni ja antoi meille hienot puitteet tarkastella kukkulalla seisovaa kartanoa ja sieltä aukeavaa golfkenttänäkymää. Ja miten hieno koivukuja johdattaa kulkijat kartanolle. Koivukujan päätä koristavat muhkeat kivipaadet, joissa on todennäköisesti ollut kartanon portti.
Talin kartanon päärakennus on rakennettu 1820-luvulta, kuten ympärillä oleva kartanopuisto. Kartano itsessään tunnetaan jo 1600-luvulta. Sotakomissario Gabriel Nybergin yhdistäessä Jonsasin, Reimarsin ja Marisin tilat Talin tilasta muodostui kartano. Pitkän koivukujan, pituudeltaan noin 500 m, koivut on siihen kertoman mukaan istuttanut Nybergin rouva Helena Christina omin käsin.
Talin kartano siirtyi Helsingin kaupungille vuonna 1932 ja samoin tein se siirtyi golfaajien haltuun. Alueella on myös ollut 1920-1950 luvuilla kansainväliset mitat täyttävä laukkarata, jossa kisattiin vuoden 1952 Olympialaisissa.
Golkentät ympäröivät kartanoaluetta, mutta puistomaisuutta on säilytetty. Pihalla kasvaa Helsingin paksuin puu. Puu on rauhoitettu luonnonmuistomerkki, joka on merkki merkillä. Tammen ympärysmitta on yli kuusi metriä.
Starömbergin puisto
Strömbergintien ja Pitäjämäentien välissä Talin siirtolapuutarhan kohdalla.
00380 Helsinki
Talin kartano
Talin puistotie
00380 Helsinki
Kuvat@2019. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 