Katsokaa
taivasta ja rantaa.
Maailma päällään kantaa
kaunista maisemaa
syksyisessä säässä.
Myssy päässä
kävelemme
Munkkiniemessä kiertelemme
Kauneutta ihastelemme
Munkkiniemi, meidän mielestämme yksi hienoimmista Helsingin kaupunginosista. Meren läheisyys, hienot rakennukset ja vanhat puut luovat alueesta rauhallisen ja viehättävän oloisen. Alvar Aalto, Eliel Saarinen ja hotelli Kalastajatorppa yhdistetään vankasti Munkkiniemeen. Munkkiniemi on kuulunut Munkkiniemen kartanon maihin.
Lähdimme liikkeelle rannalla olevan Café Torpanrannan parkkialueelta. Kävelimme rantaa pitkin ja käännyimme Nuottapolulle, josta käännyimme Tiilimäelle, siis joka on katu. Kadun varrella ihailimme hienoja taloja, joita toki emme kaikki kuvanneet.
Tämä on Pokrovan seurakunnan kaunis kirkkorakennus. Ortodoksinen Pokrovan seurakunta toimii Moskovan patrikaatin alaisena ortodoksisena yhdyskuntana ja Suomessa on sillä noin 350 jäsentä.
Matkamme jatkui Tuulaspolkua pitkin Munkinpuistoon. Sopivasti sattui kaunis ja lämmin syksyinen ilma meidän päiväkävelylle Krissen kanssa. Nautinnollista oli ihailla syksyn värejä, ja aurinkon valaisemia puita, tuoden syksyisen väriloiston oikeuksiinsa.
Puistokäytävä vaikutti aivan tieltä. Ei ollut pelkoa pyöräilijöiden ja lenkkeilijöiden yhteentörmäämisestä. Puisto on ollut alunperin vesijättömaata ja nimeltään Pitkäniitty. Niityllä oli ollut viljelypalstoja. Peltoviemäreiden tukkeuduttua viemäreiden varret lammikoituivat. Itäpäässä olevan lamminkon arvellaan siitä syntyneen. Länsipäässä alueen jätevedet ohjattiin avo-ojaan, jota kutsuttiin Kakkakanaaliksi tai Kakkajordaniksi. Se laski Isoon Huopalahteen.
Kone Oy:n komea, kiistelty entinen pääkonttori rakennus ylittää Puistokäytävän ja sijaitsee itäisen luonnonlammikon päällä. Nykyään suojeltu rakennus on rakennettu 1973, sen on suunnitellut Keijo Petäjä. Sorsalampena tunnetun lammen sisältä rakennus kohoaa pilareiden varassa. Lasinen julkisivu näytti komealle värikkäässä maisemassa sinisistä ikkunoista heijastaen maisemaa.
Kone Oy olisi ostanut Munkkiniemen kartanon vuonna 1965 ja ehtona oli saada rakentaa pääkonttori Munkkiniemeen. Kahdesta pahasta tontista he valitsivat vesijättömaalla olevan tontin. Munkkiniemeläiset vastustivat rakennusta Korkeinta oikeutta myöten vuonna 1971, mutta hävisivät ja rakentaminen alkoi marraskuussa 1971. On sanottu, että Koneen pelastaessa kultturisesti arvokkaan Munkkiniemen kartanon, siitä hyvästä voidaan yhtä talorumilusta puiston kulmalla sietää.
Koneen rakennus siirtyi Kone Oy:n muuttaessa Espooseen vuonna 2001, Polar Kiinteistöille. Vuonna 2011 se siirtyi Auratum-yhtiöille, joka yhdessä kaupungin kanssa järjesti arkkitehtuurikilpailun. ”Park Ave” nimisellä suunnitelmalla Arkkitehtiryhmä A6 Oy voitti ja rakennustyöt aloitettiin 2016. Asemakaavaa muutettiin, että rakennukseen voitiin tehdä asuntoja sekä korottaa rakennusta kaksi kerrosta. Julksivu on nykyään valkobetonia entisen pesubetonin sijasta.
Nimenä Munkinpuisto vahvistettiin kaavassa 1984. Se tunnetaan samoin kansan kielessä Koneen puistona. Puistossa on lenkkikenttä, joka talvella jäädytetään luistinradaksi sekä skeitti- ja frisbeerata.
Kävelimme lammen puolelta, emme talon alta. Kyykimme ja kuvasimme kuten tapoihimme kuuluu. Välillä jysähdimme paikoillemme. Lehdissä, puissa ja sorsissa oli kuvattavaa. Ja värit olivat niin houkuttelen herkullinen ihanat.
Tässä seisoo Munkkiniemen kirkko Munkinpolulla, joka on valmistunut 1954. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Pauli Salomaa. Kirkko ei ollut oikein meidän makuumme eikä ihan ensi silmäyksellä kirkoksi ajatellut ennenkuin nosti katseensa korkeammalle.
Tiilipolun toisella puolella kirkon vieressä oli tämmöinen 1928 rakennettu rakennus, Munkin polun ja Laajalahdentien kulmassa, osoitteessa Laajalahdentie 10. Talon on suunnitellut arkkitehti Jari Eklund. Rakennuksessa on toiminut lastentarha, nuorikerhotila sekä kirkkoherranvirasto.
Munkinpolku muuttui Laajalahdentien ylittäessään Riihtieksi. Kulmassa oli tämä, jonka arvelimme jo ulkonäen perusteella olvevan paloasema, kuten se sitten olikin. Nykyään rakennuksessa toimii Munkkiniemen nuorisotalo. Rakennuksen on suunnitellut L.E.Hansten, ja se valmistui 1931. Laajennuksen se sai 1936. Omistajana on Helsingin kaupunki.
Seuraava oli kirjastorakennus. En löytänyt rakentamistietoja.
Luulemme, että tämä on se katsotuin, jos ei katsotuin, niin toiseksi katsotuin, eli Riihitie 20 Alvar Aallon kotitalo, Villa Aalto. Tutustumiskierrokset taloon olisivat olleet tiettyyn kellonaikaan, mutta neuvoimme amerikkalaisia turisteja ja itse kiersimme kuvaamassa taloja ulkopäin. Emme halunneet käyttää aikaamme kauniina päivänä sisällä oloon.
Villa Aallon tontti rajoittuu Munkkiniemenkenttään. Kentän toisella laidalla sijaitsee kaunis rakennus, Munkkiniemen pensionaatti.
Villa Aalto on rakennettu 1936. Aino ja Alvar Aalto hankkivat tontin vuonna 1934 silloisesta luonnonvaraisesta Munkkiniemestä. Ohikulkijat, jotka kävelivät rakenteilla olevan rakennuksen ohi, olivat ihmetelleet, että mitä kanankoppia sinne rakennetaan, kun rakennuksen ulkonäkö poikkesi alueen muista rakennuksista. Talo kuitenkin suunniteltiin kodiksi ja arkkitehdin toimistoksi. Tyyliltään talo edustaa romanttista funktionalismia. Talon ulkonäöstä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta se on taatusti ravistanut ihmisten mieltä erikoisella ulkonäöllään.
Aalto asui talossa kuolemaansa saakka, vuoteen 1976. Hänen toinen vaimonsa Elissa Aalto asui talossa kuolemaansa saakka eli vuoteen 1994.
Hän oli myös arkkitehti ja johti Alvar Aallon arkkitehtitoimistoa ja viimeisteli Alvar Aallon kesken jääneitä töitä.
Kerrottakoon tässä arkkitehti pariskunnan erikoispiirteestä. Paikkakuntalaiset tiesivät heidän ottavan alasti ilmakylpyjä kirkon menojen aikaan, mutta aidan takana uteliaat turistit eivät. Japanilaiset turistit yrittivät jopa kiivetä muurin yli kuvatakseen kuuluisan pation. Aaltoja asia ei hetkauttanut, päinvastoin he olivat huvittuneita tilanteista.
Jatkoimme matkaamme tutustumaan Munkkiniemen pensionaatin rakennukseen.
Tämä kaunis, komea valossa hehkuva jugend rakennus on Munkkiniemen pensionaatti. Rakennuksen on suunnitellut Eliel Saarinen ja rakennus on valmistunut vuonna 1918 Hollantilaisentie 11. Pensionaattina rakennus toimi vuoteen 1923 asti. Sen jälkeen rakennuksessa aloitti Kadettikoulu 1924. Ilmavoimien esikuntana se toimi vuosina 1940-1973. Valtion koulutuskeskuksen käyttöön rakennus siirtyi peruskorjauksen jälkeen 1976. Koulutuskeskus yhtiöitetiin HAUS kehittämiskeksus Oy:ksi 2002 ja päävuokralaiseksi tuli tullihallitus ja siellä aloitti Suomen tullin koulutuskeskus, sittemmin Tullikoulu. Talo jäi suurimmaksi osiltaan tyhjäksi 2018 Tullin koulutuskeskuksen ja HAUS kehittämiskeskuksen muutettua muualle.
Helsingin kaupunki on kaavaehdotuksen myötä vuonna 2019 hyväksynyt, että osa raknnuksesta tuli asuinkäyttöön. Rakennukseen tulisi noin 45 asuntoa. Rakennus on suojeltu, mutta parvekkeita rakennettaisiin ja sekä rakennuksen tornisalonki muuttuisi myös asuinkäyttöön.
Käänyimme Hollantilaisentielle ja ihailimme sitten näitä kauniita rakennuksia. Tästä risteyksestä oli näkymä Laajalahdentietä pitkin merelle ja toiselle puolelle Tiilimäelle sekä tuonne Hollantilaisentielle.
Sateen jälkeen on poutasää, kadut kiiltivät sateisen kosteina lehtimaton alla. Puiden ruskavärit hohtivat auringon valossa. Näkymä Laajalahdentieltä merelle. Kulmasta näkymä Tillimäen toiseen suuntaan.
Merenrantaa pitkin pääsee kävelemään Espoon puolelle ja reissulla voi ylittää siltoja pitkin saarelta toiselle, ihailla kallioita ja hiekkarantoja. Lintuja sekä kaislikossa pesiviä sorsia. Tuulen tuivertamia puita.
Voi pysähtyä nauttimaan kahvia vastaan tuleville kahviloille.
Munkkiniemi, upeita rakennuksia
Helppokulkuinen
Kuvat©2019. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 