Aurinkoinen päivä,
kohta siitä oli jäljellä häivä.
nähtiin Tarvasjoki,
Paimionjoki ja Aurajoki.
Metsiä, peltoja, kirkkoja toki.
Lunta ja jäätä,
kotimatkalla lumisateista säätä.
Seikkailumieli ja kaunis sää sai taas reissuajat liikenteeseen. Mieli ja tie kutsuivat pakkasesta huolimatta. Kotimaisemien komea aurinkoinen talvikeli houkutti lähtemään pidemmälle ja kohteeksemme valitsimme jo pitkään vaivanneen Juvankosken. Olemme käyneet Juankoskella ja Juvakin on tuttu. Juvankosken mieltää tietenkin Juvalle, mutta se löytyi Tarvasjoelta. Ja Tarvasjoki löytyy Turusta noin 30 kilometriä Hämeenlinnaan päin.
Moottoritie kutsui ja moottoritie päätti kutsumuksen, kun käännyimme Salon jälkeen kohti Tarvasjokea. Tie kulki aakeittein, laakeitten peltomaisemien läpi Vaskion ja Vättilän kautta. Talviset pellot ja metsät lumisine puineen olivat todella kauniita ihailla, mitä vauhdin hurmasta kerkesi nähdä. No kyse ei ollut vauhdin hurmasta, vaan täytyi keskittyä talviseen tiehen.
Hämeentieltä pääsimme kääntymään Hämeen Härkätielle. Tie kulki mukavasti Paimionjokea seuraillen. Joki oli jäässä, mutta maisema näytti silti kauniilta lumisten puiden kaartuessa joen ylle. Käännyimme Alikulmantielle, jonka alkupäässä jo Juvankoski näkyi. Juvankoski on valjastettu koski, jossa toimii patoluukut. Patoluukuista yksi oli auki, josta vesi virtasi voimalla alaspäin. Voimalaitokseksi koski on rakennettu 1915, jolloin sähkön käyttö voimallisesti kasvoi. Se on myös ensimmäinen Paimionjokeen rakennettu voimalaitos. Juvankoski on Varsinaissuomen korkeimpia koskia, koko 15 m korkeudessaan.
Talvi on saapunut ja lunta on satanut Etelä-Suomeen runsaanlaisesti, joten kahlasimme lumessa kosken yläpuolelle ja sieltä näimme leveän, jäätyneen Paimionjoen ja alhaalla kosken ruskeat kuohut, osa jäätyneenä kosken seinämille. Kosken kohina ja pauhu, se on niitä luonnon ääniä, jotka saavat miettimään luonnon voimaa, sitä veden määrää, joka koskissa ja vesistöissä liikkuu. Mutta myös sitä, miltä koski näyttäsi luonnonmukaisena. Paljonko ollaan valjastettu hienoja luonnon maisemia.
Tarvasjoki kuuluu kuntaliitoksen kautta Lietoon. Kylän läpi kulkee historiallinen Hämeen Härkätie. Haaveenamme Krissen kanssa on ajaa Hämeen Härkätie päästä päähän Turusta Hämeenlinnaan. Nyt saimme siitä esimakua, kun pääsimme siitä pienen osan kulkemaan.
Ennen kylän keskustaa tien varrella näimme uimahallin ja liikuntakeskuksen. Se tuntui hieman hämmentävältä niin pienellä kylällä. Kylän keskusta näytti keskittyvän Hämeen Härtätien varteen.
Kirkko, kirkko täytyy käydä katsastamassa. Kirkko kylällä kuvastaa kylän luonnetta ja historiaa. Se on voinut olla siinä paikallaan vuosisatoja tai muuttunut matkan varrella. Usein on voinut samalla paikalla useampikin, joka on kirkon huonon kunnon takia uusittu tai se on palanut tai syy on voinut olla joku muu. Se voi olla jopa kylän vanhin rakennus. Kirkot kertovat rakennushistoriasta menneiltä ajoilta, ihmisten sitkeydestä ja käsityön taitajista.
Tarvasjoen keltainen kirkko on kirkonrakentaja Mikael Piimäsen vuonna 1779 rakentama hirsinen pitkäkirkko päätytornilla. Kirkko olisi pitänyt alunperin rakentaa kuninkaan määräyksestä kivestä, mutta lähistöltä ei löytynyt kiviä kuin kivijalkaan. Kuningas hyväksyi uudet suunnitelmat hirsikirkosta. Koska kaikki seurakuntalaiset eivät pystyneet täyttämään velvollisuuksiaan puutavaroiden toimituksista, niin kirkon rakentaminen keskeytyi vuonna 1778. Kirkko kuitenkin valmistui alkukesästä 1779.
Kirkon ulkomuotoa on muutettu sen historian aikana, mutta esim. laudoitusta ei vuoden 1852 jälkeen. Nyt näkyvä ulkomaalaus on vuodelta 1970.
Meidän silmiin pisti kirkossa tornin sipulimaisuus, mutta kyllä, kyseessä oli kuitenkin aivan alusta asti ollut luterilainen kirkko.
Kirkon pihalla tämä muistokivi muistuttaa menneista sukupolvista. Kivi on paljastettu 1966.
Olimme niin lähellä Turkua, että päädyimme kotimatkalle Turun kautta. Hämeen härkätietä jatkoimme läpi kylän. Kylän läpi kulkee Tarvasjoki, joka on yhtyy keskustan luona Paimionjokeen. Tarvasjoki on Paimionjoen suurin sivujoki.
Tien vartta pitkin ajellessa Tarvasjoki näyttäytyi jäätyneessä olomuodossaan. Maisema on aukeaa, jota kuitenkin koristaa jyrkät joenpenkereet, jotka laskeutuvat joen uomaa kohti. Siitä tulee mieleen näkemämme Häntälän notkot Somerolla. Pieni koskenkohta oli sulana, joka pulputti iloisena kohti jäätynyttä joen kantta.
Tarvasjoki maisemineen sai ajatukset jo siintämään kohti kesää, joten ajatuksenamme on päästä näkemään kylämaisema kesän kukoistuksessaan sekä Hämeen Härkätietä.
Turku, tuo tuttu Turku talvisena tummuvassa iltassa, vielä hitunen joulua päällään. Hiljainen jatsahtava musiikki soi hiljaisessa talvi-iltaisessa katukuvassa. Katukuvassa lyhdyissä lepattivat kynttilän tulet. Jouluvalot ja talon ikkunoista näkyvät joulutähdet loivat valojaan pimeään iltaan kilpaillen katulyhtyjen kanssa.
Aurajoki näyttäytyi jäätyneenä ja kadut lumisena allaan jäätynyt kadunpäällystys. Miten erilaisilta näkymät näyttävät eri olomuodoissaan. Kesän vihreydessä, syksyn kirkkaudessa, talven sinisenä hetkenä ja kevään uudestisyntyneenä.
Piipahdimme Apteekkimuseon pihalla ihailemassa pihan historiallista, rauhallista tunnelmaa. Lumi oli peittänyt pihan, puuttuivat vain leikkivät lapset karvalakeissaan, huopikkaissaan ja tumpuissaan, niin tunnelma olisi ollut täydellinen.
Reissupäivä täytyi viedä päätökseen ja kotiin palata. Päivän päätimme aamun auringosta, illan lumisateeseen, joka seurasi meitä koko matkan kotiin saakka. Ollaan taas yhtä kokemusta ja paikkaa rikkaampana.
Juvankoski
Alikulmantie
21450 Tarvasjoki
Tarvasjoen kirkko
Kyröntie 30 A
21450 Tarvasjoki
Kuvat©2018. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 