Pyhä Nikolaus on suojelija tälle
kirkolle viehättävälle.
Merenkulkijoille uskoa antanut
Lohtua, tuonut, maan päällä kantanut
Inkoon keskiaikainen, Pyhälle Nikolaukselle, merenkulkijoiden suojelijalle, pyhitetty kivikirkko seisoo keskellä kylää, kuten se on juhlallisesti seissyt siitä jo vuosisatoja. Ei ihme. Sillä kylä sijaitsee aivan meren rannassa ja Inkoolla on myös laajalle ulottuva saaristo. Toki siitä on ollut haittansa, kun vuonna 1509, juuttisodan aikana tanskalaiset ryöstivät kirkon ja pappilan putipuhtaaksi.
Inkoon seurakunta on perustettu 1200-luvulla ja ennen kivikirkkoa, samalla paikalla on ollut puukirkkoja.
Kirkko on rakennettu tutkimusten mukaan kolmessa vaiheessa. Ensimmäisen osan on arvioitu rakennetun 1430. Toisen vaiheen epäilty ajanjakso on 1400-luvun loppupuolella ja kolmannen vaiheen rakennustyöt ajoittuvat ryöstön jälkeen 1510-luvulle.
Vaalean päätyseinän yläosaa koristaa punaisella maalatut koristeet, jotka poikkeavat totutusta tyylistä kirkkojen päädyissä. Tiilestä rajatun vaakanauhan päältä lähtee iso suuri risti sekä pyörökomeroryhmistä ristinvarren kummallakin puolella.
Museovirasto. Lähde Finna.
Tummanpunainen suuri tapulirakennus pistää heti silmään suuruudellaan. Tapuli on leveydeltään melkein yhtä suuri kuin kirkko.
Kirkon erikoisuutena pidän sitä, että sivuseinustalla on kaksi ovea, josta mennään kirkkoon sisään. Sisään mennessä kirkossa ei ole eteistä vaan astutaan suoraan kirkkosalin. Aikoinaan kauimmaisen ulko-oven kohdalla on ollut asehuone, mutta se on 1840- luvulla purettu pois.
Kirkko on valoisa, suuret kaari-ikkunat antoivat valoa ja vaaleista kupolikatoista heijastui myös valoa sisälle. Vastapäisellä seinällä näkyivät jo ensimmäiset seinämaalaukset. Historialliset, jopa ainutlaatuiset Eurooppaa myöten eli Kuolemantanssi, Dance macabre, on keskiaikaisen uskonnollisen taiteen kuvaelma 1500-luvulta, joka Suomessa on ainoastaan Inkoon kirkossa.
Onko tässä aatelisnuori, kuningas ja piispa?
Maalaukset kirkoissa olivat keskiajalta 1700-luvun alkuun, jolloin monesta kirkosta ne peitettiin kalkkimaalilla. Niin tässäkin kirkossa. Uudelleen ne etsittiin esiin 1894. Maalauksia ei ole näkyvillä joka seinällä, vaan parhaiten ne erottuvat alttaripäädyssä sekä pohjoisseinän jo mainittu kuolemantanssi.
Kirkon urut ovat 21-äänikertaiset ja ne on valmistanut Åkerman & Lund vuonna 1989.
Inkoon kirkon votiivilaiva on nauvolaisen Åke Sandvallin käsialaa. Laiva on mallinnettu Kaphornin kiertäjästä teräsfregatti Grace Harvarista, joka oli laskettu vesille 1889 ja romutettu1935.
Seinää seuraten koristeellinen saarnastuoli tulee vastaan ja sen jälkeen erittäin kaunis alttariosa. Alttaritaulua ei enää ole vaan seinää koristaa kotimainen, puusta veistetty triumfikrusifiksi 1360-luvulta kuori-ikkunoiden välissä.
Sisälle mennessä kirkko tuntui hämmentävältä, vaikkakin valoisan viihtyisältä, johtuen pilareista keskellä kirkkoa. Kirkko on jaettu erikoisesti kolmella kahdeksankulmaisella pilarilla kahteen laivaan. Ne antavat tietyn avaruuden tunteen kirkkoon, toisaalta ahtaan, koska ovat käytävällä. Nelitraveisessa runkohuoneessa sekä sakaristossa on yksinkertaiset ristiholvit. Sakaristo on rakennettu viimeisen laajennuksen yhteydessä.
Piispa Isaacuksen määräyksestä uudet penkit veistettiin kirkkoon 1640-luvun alussa. Kirkkoon mahtuu 350 henkilöä.
Saarnastuoli on vuodelta 1840. Herman Flemining lahjoitti maalaukset saarnastuoliin. Sitä ei tiedetä, mutta epäillään että hän on voinut lahjoittaa myös koko tuolin.
Kaunis ovi kätkee portaat, jotka johdattavat saarnatuoliin.
Aiempi alttaritaulu, keskiaikainen alttarikaappi oli hävitetty venäläisten toimesta isonvihan aikana. Liivinmaan kenraalikuvernööri Per Fleming lahjoitti uuden kuoriaidan vuonna 1674, jonka päälle triumfikrusifiksi sijoitettiin.
Kellotapuli on rakennettu 1739-1740-luvulla rakennusmestari Schultzin johdolla. Kellotapulin pohjakerroksen arvellaan olevan keskiaikaisen. Tapuli on rakennettu pohjakerroksen päälle, kolmikerroksisena. Tapulin ulkoseinät ovat tervatut. Alin kerros on toiminut makasiinina. Tapulin eteläosaa käytetään ruumishuoneena.
Tapulissa on kaksi kelloa, vuodelta 1768 olevan ison kellon ja vuodelta 1658 pikkukellon.
Holvattu aukko on toiminut ennen hautausmaan porttina.
Korjaustöiden yhteydessä vuonna 1840 kuorista löytyi alla oleva pikkulapsen hautakivi. Nykyään se on kirkon länsiseinällä. Kaiverruksissa käy ilmi, että kyseessä on kreivi Hoachimus Philipin hautakivi, joka oli kuollut 13.7.1613. Hän oli kreivi Sten Lewenhauptin ja tämän puolison Magdalena poika, joka oli menehtynyt kaksi ja puoli vuotiaana.
Teksti kivessä: Ioachimus Philippus Erbagraff zu Manderscheit Blanckenheim Erneburgk und Russi Graff zu Raseborgh freiher zu Grefenes und Kegelsholm Her zu Sleden Kerpen Kronbourgh und Saffeburgh verschiedt aus dieser weldt zur ewigen fröid und seligkeidt den 13 iulii ao 1613. Aus dieser weldt zedtlich verchiedt Ioachimus Philip Graf zu Raseborg und Manderscheit Gott wolle ihm geben den ewigen lohn durch Ihesum Chirstum seinen lieben Sohn und ihm verleichen in Ewigkeit die ewige fröude und seligkeidt.
Seines alters dreittehalb ihaer.
Käännös: Joachimus Philippus, Mandercheidin ym. perintökreivi. Raseborgin kreivi. Grevnäsin ym. vapaaherra. Schleidenin ym. herra poistui maailmasta ikuiseen iloon ja autuuteen 13 päivänä heinäkuuta vuonna 1613. Tästä maailmasta erosi Joachimus Philip, Raseborgin ja Maderscheidin kreivi. Antakoon Jumala hänelle ikuisen paikan rakkaan poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja suokoon hänelle iankaikkisuudessa ikuisen ilon ja autuuden. Kahden ja puolen vuoden ikäisenä.
Täytyy sanoa, että hyvin vaikuttavan näköinen. Rakastavat vanhemmat sijoittaneet hienot saatesanat pikkulapselleen. Ja miten kaunista käsityötä.
Inkoon kirkko
Ola Westmanin puistotie 12,
10210 Inkoo
Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 