Halikonlahden esteetön lintupolku

Lintupolku esteetön
ei kuitenkaan äänetön
Kulkea ei saanut luonnon rauhassa
kulkeminen meni musiikin pauhussa
Paikka oli mielenkiintoinen
helppoa lintujen seuraaminen
voit tarkkkailla niitä kojusta
tai ylhäältä lintutornista

Nakolinnan luontopolun innoittamaa päätettiin lähteä käymään ja kiertämään Halikonlahden lintupolulla. Meillä ei ollut kiirettä, ilma oli niin kesäisen kaunis, täällä merituuli sopivasti haihdutti lämpöä iholta. Eväät nautittiin Uskelanjoen rannalla, seuraten vesilintujen rauhallista menoa jokea pitkin.

Auto jätettiin polun aloituspäähän parkkiin ja ihmisiä oli aikas paljon rannoilla ongella ja piknikillä. Jopa muutama kaveri tanssi tiputanssia viinipullon kanssa, lintupolun innoittama. Musiikki pauhasi siihen malliin, että luonnonrauhasta ei ollut tietoakaan. Edes lokkien kirkunat eivät olisi meitä häirinneet, mutta kovaääninen musiikki särki korvia. Joku laki täytyisi olla näille kivoille luontopaikoille, että turha metelöinti ja musisointi on kielletty.

Kuvat alla: Esteetön lintulava ja ensimmäinen lintutorni Timali.
Ensimmäinen piilokoju ja kuva piilokojun aukosta.

Halikonlahden luontoalue koostuu kolmesta jätevedenpuhdistamon käytöstä poistetuista altaasta sekä jokisuistosta. Altaat rakennettiin 1960-luvulla, jolloin entinen suistomaisema muuttui. Suistoalue muodostui Uskelan- eli Salonjoen ja Halikonjoen muodostamasta suistosta. Lintupolku on tehty entisten jätevesialtaiden ympärille. Esteettömän polun pituus on 1,9 km ja pidempi polku, joka kiertää Puhdistamon edestä on 3,3 km.
Lintupolun varrella on kaksi lintutornia, yksi matala esteetön lintulava sekä kaksi lintujen tarkkailuun tehtyä kelluvaa piilokojua. Infotauluja löytyy kasveista ja alueella tavattavista linnuista.
Tanssijoiden jälkeen matka taittui rauhallisemmin. Ihmisiä keväinen sää oli saanut liikkumaan, mutta ei ruuhkaksi asti. Ensimmäinen lintutorni oli vallattu, joten piipahdimme ihailemassa maisemia ensimmäiseltä tasanteelta. Käytiin piilokojulla kurkkimassa näkyykö lintuja, mutta emme nähneet kuin kuvassa näkyvät osmankäämän tupsukat ja kojussa olleet vanhat hylätyty lintujen pesät.

Toinen lintutorni, nimeltään Uusi lintutorni.

Jatkoimme matkaamme lintulavalle ja sitten seuraavalle lintutornille. Polku oli kiva puiden suojassa. Puissa hennon vihreät lehdet kahisivat hiljaa, pörriäisiä ja perhosia lenteli etsiessään kukkien mettä. Kaunista on keväinen luonto hetki ennen täydellistä heräämistään. Meilläkin olisi ollut täydellistä nauttia luoononrauhasta, mutta se musiikin jumputus vain häiritsi elämää.
Tämäkin lintutorni oli vallattu, mutta se oli verran iso, että mahduttiin ja näimme laajemmalta alueelta ympäristöä. Alakuvassa näkymää Viurilanlahdelle, joka kuuluu Natura-alueeseen. Sen tärkeimmät tavoitteet perustuvat alueella pesivään ja levähtävään linnustoon. Haasteena ovat vesistökuormitus, rantojen ja vesialueen umpeenkasvu ja mataloituminen sekä vieraslajit. Nytkin rannoilla oli havaittavissa melkoinen lintujen kokoontuminen.

Edessä Halikonjoki ja takana Viurilanlahti.

Meitä hämmensi hiukan tämä, kun puhutaan Halikonlahdesta ja Viurilanlahdesta. Koska Viurilanlahti on kuitenkin tämän luontopolun vieressä. Selvyys asiaan löytyi eli Halikonlahti on pitkä ja kapea lahti, jota erottavat kaksi salmea, Kemiön virta ja Sandön virta Saaristomerestä. Halikonlahti yltää Kemiön saaren molemmilta puolita Salon kaupungin liepeille saakka. Sen leveää pohjukkaa kutsutaan Viurilanlahdeksi.

Näkymää myös entisen puhdistamon suuntaan.

Kahden altaan välissä kulkee kannas, jossa kulkee esteetön kulkutie. Täälläkin törmäsimme onkijoihin ja mietimme mitä kaloja näistä altaista saaliikseen saa. Nyt se jäi arvoitukseksi.

Piilokoju kaksi. Taustalta näkyy puiden reunustama tie Vuohensaareen ja oikealla Vuohensaaren maastomuotoa.

Kannaksen yli polku jatkui altaan vieressä puiden keskellä. Pieni pätkä polun lopusta kulki ajotien vieressä, kunnes saavuttiin lähtöpaikalle. Autoja ja ihmisiä oli runsaasti edelleen lähtöpaikan liepeillä. Sekä musiikki soi. Toivotaan, ettei tavaksi tule ihmisten ilonpito kovalla volyymilla näille kivoille paikoille. Hienoa, että ihmiset rentoutuvat ja nauttivat luonnosta, mutta ehkä bilettäminen voisi olla vaikka enempi kaupunki ympäristöön sopivampi juttu.

Emme ihan kahdestaan olleet päiväkävelyllä, sillä edessämme kulki toinenkin pariskunta.

Musiikki pauhasi edelleen, ei kuitenkaan tästä taideteoksesta, vaan niistä tiputanssijoden laitteista. Mrrr.
Tämä oli mielenkiintoinen. Eli keskellä jätevedenpuhdistamon allasta on pieni saari, jossa lokit riitelivät pesimäpaikoista. Selvisi, että saari on nimeltään Veden Taika eli The Magic of Water- niminen ympäristötaideteos/ bioteos, jonka on suunnitellut yhdysvaltalainen Jackie Brookner. Teos koostuu kahdesta puhdistuselementistä ja lintusaaresta. Se on valmistunut vuonna 2009. Mielenkiintoisin, mikä meidän silmiin pisti oli, että lintusaarella on tarkoituksena antaa vähentyneille naurulokeille rauhallinen pesimäalue. Siksi, että pääkaupunkiseudulla näkyy vielä naurulokkeja riittämiin asti.

Veden taika näkyy kuvassa keskellä, joka oli aivan lokkien valtaama.

Oikein mukava lintu-/ luontopolku (ilman musiikkia) ja vieressä on Vuohensaaren luontopolut, joten lähellä on Salon mukavia kohteita vierekkäin. Meille jäi vielä käymättä Vuohensaari, mutta tulevaisuudessa sekin on edessä. Tällä reissulla siis kävimme Nakolinnan luontopolulla, johon voitte tutustua linkistä. Jos nämäkään eivät vielä riitä yhdelle kertaa, Salossa on paljon mielenkiintoisia kohteita kuten voitte blogistani lukea, varsinkin muinaisesta historiasta.

Halikon esteetön lintupolku
Satamakatu
24100 Salo

P-paikat Lintupolun alkupäässä sekä kannaksen kohdalta vähän matkaa Vuohensaareen päin oikealla

Kohde on tasainen ja esteetön.

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. kaikki oikeudet pidätetään.