Matkatessa etelästä pohjoiseen Kajaanin kautta Kuusamoon valtatietä 5 pitkin, Suomussalmi jää läpikulkupaikaksi tai paremmin Ämmänsaaren taajama. Suomussalmi tuo kaunis, korpien, soiden ja vaarojen kunta. Laaja kuntaan kuuluu erämaa-alueita, jokia ja järviä.
Suomussalmeen liittyy henkilökohtaisia tarinoita ja muisteluita. Lasteni isoäiti oli kotoisin Suomussalmen perukoilta, tiettömän matkan päästä korven kätköistä vaaran laelta. Matkaa Suomussalmen kirkonkylälle vaaralta oli päivän matka, joka taitettiin olosuhteista riippuen joko kävellen tai talvella suksilla pitkospuita pitkin soita ylittäen, metsän läpi polkuja kulkien ja sorateitä matkaten. Asiointia kylällä ei tehty kuin tarkkaan harkiten, matka kirkonkylälle vaati yöpymistä, joka oli poissa arjen pyörityksestä tilan hoidosta.
Olkoon tämä blogini lapsilleni pieni kurkistus Suomussalmen kirkonkylän historiaan. Kesällä 2023 kävimme poikani ja lastenlasteni kanssa Suomussalmella, vanhalla kirkonkylällä, piipahdimme kirkolla ja hautausmaalla. Kävimme haudoilla, joissa lapsieni esivanhempien ja sukulaisten viimeiset leposijat sijaitsevat.
Suomussalmen kunta on perustettu vuonna 1867. Suomussalmen alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalta. Alueelta on löydetty paljon viikinki- ja ristiretkiajan löytöjä sekä Pohjois-Suomen ainoat varmat hautalöydöt. Hautalöydöistä on löydetty muun muassa riipuksia, sulaneita lasimassahelmiä, kirveitä ja hevosenkenkäsolkia. Suomussalmen alueen yksi hienoimmista löydöistä on Hossan Somerjärven kalliomaalaus, Värikallio. Siellä olevat maalaukset ovat noin 2500-luvulta eaa.
Suomussalmea ovat koetelleet nälkä- ja ruttovuodet 1600-1700-luvuilla, vuoden 1712 Pohjan sota lisäsi lisää köyhyyttä ja puutetta. 1800-luvun vaihteessa pahoja katovuosia sattui useita peräkkäin, jolloin väestökato oli suurta. Pikkuhiljaa väestö elpyi ja kasvoi, kunnes ankarat nälkävuodet iskivät uudelleen väestöön 1866-1868.
Kuten Ilmari Kianto, Nälkämaan laulussa kertoo: Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa. Näin tämä Suomussalmen sitkeä kansa jatkoi kasvamistaan ja elämistään vaikeiden vuosien jälkeen. Vielä koeteltiin Suomussalmen väestöä talvisodan suurtaisteluilla kirkonkylällä ja sen lähistöllä. Suomussalmen kirkonkylä tuhoutui suomalaisten sytyttäessä kirkonkylän tuleen 7. joulukuuta 1939 venäläisten sotajoukkojen saapuessa kirkonkylälle. Talvisodan tunnetuin muisto on Raatteen tien taistelu. Raatteen tiellä voi käydä tutustumassa sodan jättämiin jälkiin museossa sekä maastossa.
Ihmiset selvisivät tavalla jos toisella ja elämä jatkui.
Suomussalmen kirkonkylä
Suomussalmella siirryttiin kunnallishallintoon 1. tammikuuta 1868. Silloin kirkko ja kunnallishallinto erotettiin toisistaan ja samalla kunnan nimi muutettiin Kiannasta Kirkonkylän ja Hulkonniemen välisen salmen mukaan Suomussalmeksi.
Kirkonkylä oli talvisotaan saakka kunnan keskus. Kirkonkylän tuhoutuessa täysin joulukuussa 1939, päätti valtioneuvosto siirtää kunnan hallinnon Ämmänsaareen järven länsirannalle. Sodan jälkeen 5-tien linjaus johti liikennevirrat järven länsipuolelle. Kirkonkylä rakennettiin uudelleen, mutta Ämmänsaari kasvoi 1950-1960-luvulla suuremmaksi kuin kirkonkylä. Ämmänsaareen rakennettiin oma kirkko 1967, joten kirkolliset juhlat ohjautui Ämmänsaaren puolelle.
Vanha kirkko ja seurakunnan perustaminen
Vuonna 1764 Ruotsin kuninkaallinen majesteetti määräsi, että Suomussalmen alueelle on rakennettava kirkko ja sinne on saatava oma pappi. Tämä uusi kappeliseurakunta Suomussalmi perustettiin Paltamon seurakunnaksi, mutta se liitettiin Hyrynsalmeen 1786 ja omaksi seurakunnaksi se itsenäistyi vuonna 1856. Huom, nimi Suomussalmi yleistyi vasta myöhemmin paikkakunnan nimeksi. Paikkakunta kantoi vielä tuolloin nimeä Kianta.
Puisen ristikirkon paikaksi valikoitui Siikaniemi. Paikan sijaintiin vaikuttivat helpot kulkureitit sekä paikan ”turvallisuus”. Paikka oli turvassa venäläisiltä ja maankiertäjiltä. Siikaniemi oli veden ympäröimä ja sen katsottiin tällöin olevan suojattu metsäpaloilta.
Luvalla Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Lähde Finna.
Kirkko rakennettiin Carl ja Jacob Rijfin johdolla ja seurakuntalaisten voimin, tosin hyvin vastahakoisesti. Vähäväkinen väestö ei ollut tottunut moisiin puuhiin, kun kokonaisuuteen kuului kirkko, pappila ja lukkarin talo sekä lisäksi papin palkka pitäisi maksaa. Asiassa edettiin niin pitkälle, että maaherra määräsi nimismiehen valvomaan, että tekemättömät työt ja asiat tehtäisiin viimeistään huhtikuussa 1795.
Liekö kirkon ja seurakunnan asiat olleet väestölle niin uutta, että paheita harrastettiin kirkolla, tupakkaa poltettiin kirkon vierellä ja nuoret pojat soittelivat kirkonkelloja milloin sattui. Luvattomasta kirkonkellojen soittamisesta määrättiin sakkoja ja tupakanpoltto oli yleisessä laissa kielletty.
Luvalla Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Lähde Finna.
Luvalla Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Lähde Finna.
Vuoden 1860 piispan tarkastuksessa ilmeni, ettei seurakuntalaiset tulleet kirkkoon, vaan oleilivat kirkkokentällä ja naapuritaloissa. Asiassa piili viini. Aiemmin oli kirkkoviiniä myyty seurakuntalaisille erilaisiin tarpeisiin. Viinin myynti kiellettiin, mutta taikausko kirkkoviinin parantavista vaikutuksista säilyi peräti 1900-luvulle saakka.
Kirkko tuhoutui talvisodan aikana joulun aatonaattona 1939, kuten melkein kokonaan Suomussalmen kirkonkylä.
Uusi kirkko
Sodan jälkeen tuhoutuneen kirkon tilalle tarvittiin uusi kirkko. Meni yksitoista vuotta ennen kuin seurakuntalaiset saivat uuden kirkon. Verottiko Suomussalmen kirkonkylän jälleen rakentaminen seurakunnan varoja, sillä kirkon rakentamista avustivat Amerikan luterilaiset seurakunnat, josta saatiin 2/3 rakennuskustannuksista ja Ruotsin kirkko. Uusi kirkko rakennettiin arkkitehti J. E. Ermalan suunnitelmien mukaan ja kirkko vihittiin 1950.
Luvalla Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Lähde Finna.
Kellotapuli on pitkähuippuinen, yläosa puuta ja alaosa liuskekiveä. Tapulin kellot ovat Kurkijoen kirkosta, vuosilta 1923 ja 1934.
Kirkon alttarisecco ”Jeesuksen elämän maapäälliset vaiheet” on tehnyt Bruno Tuukkanen vuonna 1950.
Mielestäni kirkko kuvastaa hyvin Suomussalmen luontoa ja sen ihmisiä. Kaunista puuta, kiveä ja avaruutta. Yksinkertaista, kaunista ja pelkistettyä sisustusta. Mikä sopisi paremmin vaatimattoman, mutta sinnikkään väestön Herran huoneeksi.
Suomussalmelainen kuvanveistäjä Jooseppi Manninen on veistänyt saarnatuolin puukoristelun, kuten kastemaljan jalustan.
Muistokirjoitus oven päällä kirkon rahoittajille. Kastekappelin lasimaalaus on taiteilija Bruno Tuukkasen käsialaa.
Kirkko kuuluu Suomussalmen seurakuntaan ja kirkossa on tilaa 650 hengelle.
Suomussalmen kirkko
Salmentie 1
89800 Suomussalmi
Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 