Luonto kutsuu meitä kulkemaan
hetkeksi silmät sulkemaan
kuuntelemaan ääniä luonnon,
sointuja suhisevan ruovikon.
Täällä mieli rauhoittuu,
ilta elokuun kun kutsuu.
Loppukesän viileämmät ilmat suorastaan kutsuvat lähtemään liikkeelle ja ihastelemaan alkavan syksyn värejä ja tuoksuttelemaan loppu kesän ilmaa. Kesän kuumuus on poistunut, mutta kivat lämpöiset ilmat jatkuvat ja antavat mielen virkeyttä tulevaan pimeään jaksoon.
Pääkaupunkiseudulla on paljon mukavia, erilaisia luontokohteita, josta poimimme kohteeksemme tällä kertaa Pornaistenniemen, lähellä Vanhankaupunginkoskea. Autolle löytyi helposti parkkipaikka Jokisuuntieltä. Aurinkoinen ilma oli saanut ihmisiä liikkeelle kävellen, juosten, lasten kanssa rattailla ja kalastamaan. Toivottavasti kuvista välittyy kaunis elokuun sää lukijoille.
Vanhankaupunginkoski näkyi ja kuului lähelle. Kuninkaansaari erottaa kosket, joita on saaren kummallakin puolella. Koskien suvannoilla oli kalastajia. Iso taimenpuuveistos kielii luonnon hienoista koskista, jossa voi vielä nähdä taimenen nousevan ja kutevan. Suvantoalueella on kalastaminen sallittua, mutta virtaveden puolelle ei ole menemistä. Kävimme Matinkaaren kevyenliikenteen sillaltaihailemassa maisemia, mutta tuuli tuiversi siinä verran kylmästi, joten siirryimme suojaisemmille reiteille.
Desing-koirapuiston vierestä lähti tie metsään. Oikealle jäi metsäistä kaistaletta, joka oli täynnä kottikärryjä ja polkupyöriä! Ihmettelimme ja päivittelimme mokomaa näkyä.
Opastekyltti tuli vastaan ja siinä teksti ”Luonnon syli odottaa”. Siltä se tuntuikin, että luonto otti meidät avosylin vastaan. Polku oli lyhyt, mutta erittäin viehättävä kylttirunoineen, puineen, kivineen, majoineen ja tuoksuineen.
Täällä voi hiljentyä puun rungon sylissä, kuunnella luonnon ääniä, istua hiljaa, ajettelematta mitään, levätä, antaa rauhan laskeutua mieleen, hengittää syvään ja heittää arjen huolet pois mielestä.
Silta johdatti purosen yli ja käännyimme polulta oikealle ja kohti lintutornia. Lintutorni oli tukevan tuntuinen ja sieltä oli hyvät näköalat pitkin Pornaistenlahtea. Näkyi polku kohti ruovikkoa ja piilokojua. Ylhäältä näimme haikaroita piilokojun luona ja mekin päätimme käydä niitä katsastamassa. Piilokojuun olikin piiloutunut miehiä ja naisia pitkien kameraputkiensa kanssa, joten meillä ei ollut mitään asiaa sinne vain 300 mm kameran putken kanssa…
Siis jatkoimme matkaamme ryhdikkästi kävellen rinta rottingilla koivukujalla. Ja pääsimme Lammassaareen johtaville ”pitkospuille”. Ei taida oikea sana olla pitkospuut, vaan oikea puinen väylä, jota pitkin voi kulkea jopa pyörätuolilla. Krisse oli aikonaan käynyt Lammassaaressa ja hänen muistinsa mukaan ruovikkoa hallitsivat tosi pitkät pitkospuut, mutta nyt olikin kunnon kulkuväylä. Matkaa Lammasaareen tulee noin 700 m tämmöistä kivaa, helppokulkuista reittiä.
Ihmisiä oli liikkeellä paljon, ja täysin ymmärrettävää niin hienolla ilmalla. Reitille oli tehty pysähdyspaikkoja, josta voi ihailla maisemaa ja kiikaroiden etsiä ruovikon asukkaita esim. erilaisia kerttusia, pajusirkkuja, viiksitimaleita jne. tai kuunnella luhtakanan kiljuntaa.
Ruovikossa sihisee ja suhisee.. Korsien suhinat ja sihinät hallitsivat maisemaa, samoin lintujen ääntelyt toivat siihen omat sointunsa.
Soinnukkaasti myös Lammassaaren mökit sulautuivat maiseman mutkiin. Mäen rinteellä oli erikoinen mökkikylä. Ei mitenkään maiseman kaunistus, vaan vanhaa 1950-1960-luvun mökkialuetta. Erikoista lähialueen historiaa kivenheiton päässä mantereesta ja kiireisestä elämästä. Saarella on kaikenkaikkiaan 106 yksityistä mökkiä, joten täytyy kunnioittaa mökkiasukkaiden omaa rauhaa, ja kulkea merkityillä kulkureiteillä.
Lammassaari on perustettu 1900-luvulla ja Raittiusseura Koitto vuokrasi sen kaupungilta jäseniensä kesäsiirtolapaikaksi vuonna 1904. Saari on suojeltu ja nykyisin saarella on noin 106 mökkiä.
Saarella täytyy kulkea vain yleisillä poluilla, joka takaa mökkiläisille oman rauhan.
Saarella voi vuokrata juhla- ja kokouskäyttöön juhlatalo Pohjolan Pirttiä sekä Lepola-nimistä rakennusta. Lammassaaressa ei ole kuitenkaan lampaita nimestä huolimatta, vaan ne löytyvät viereisestä Kuusiluodosta. Lammassaaresta löytyy myös lintutorni.
Lammassaareen emme tällä kertaa tutustuneet sen enempää, vaan jatkoimme matkamme pitkospuita pitkin Kuusiluodolle. Korret olivat varmaan kaksi metriä korkeitä ja pitkospuut olivat niitä perinteisiä.
Kivasti kilkattivat askelten alla ja vettä pilkotti lankkujen välistä. Kuusiluotoon on pääsy portilla. Kolme lammasta toimii maisemanhoitajina saarella. Saari on kallioinen ja kallioilla oli ihmisä nauttimassa laskeutuvan aurinkon säteistä. Lampaat olivat siellä ruokailemassa, eivätkä välittäneet niitä valokuvaavista ihmistä. Olivat varmaan jo niin tottuneet kyseiseen hommaan, etteivät viitsineet koko hommalle korviaan lotkauttaa.
Kaunista maisemaa ja laskevan auringon hehkuvaa iltaa olisimme voineet halunneet jatkaa, mutta nälkä vaati veronsa ja lähdimme kotia kohti ruoanlaittoon.
Matkamme jatkuu vielä jonain päivänä tutkimusmatkalle Lammassaareen, mutta hieno kokemus oli käydä Kuusiluodolla ihailemassa pääkaupunkiseudun hienoa luontoa.
Kuusiluoto on Helsingin kaupungin ulkoilu aluetta, saari joka sijaitsee keskellä Vanhankaupunginselkää, Lammassaaren vierellä. Saarelle pääsee pitkospuita pitkin kävellen tai veneillä. Saarella on pari rakennusta, jotka kuuluvat Vanhan kaupungin kulttuuri-ekologiselle klubille.
Vaikka saaren nimi on Kuusiluoto, nimi on harhaanjohtava, koska saarella on vain yksi kuusi. Saarella käy paljon ulkoilijoita, niin nytkin oli ihmisiä liikkeellä piknikillä, nauttimassa muuten vaan kallioilla hienosta ilmasta, lampaita katsomassa.
Retken päätteeksi selvisi myös kottikärryjen mysteeri. Kottikärryt kuuluvat Lammassaaren mökkeilijöille, joilla he kuljettavat tavaroitaan saareen ja saarelta pois.
Pornaistenniemi
Jokisuuntie
00560 Helsinki
P-paikka Jokisuuntien päässä Vanhankaupunginlahden kohdalla.
Helppokulkuinen
Kuvat@2018 Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 