Kuka tietää mistä sai Helsinki alkunsa,
Silloin pieni oli vielä kansa.
Nimi tuttu lienee Kustaa Vaasan,
paikalla nyt näet hänen patsaan.
Alueella paljon on kaunista katseltavaa,
Ihailla voi tätä kaunista huvilaa.
Nousta Kellomäelle, kun lehti ei ole puussa
voit nähdä kosken Vantaanjoen suussa.
Kun laskeudut alas kadulle,
mene koskelle, paikka näyttää sadulle.
Olemme viime aikoina tutustuneet itä-Helsinkiin. Kaunis, lämmin syyskuun sää sai taas auton renkaat rullaamaan kohti itäistä pääkaupunkia. Päämääränä Kellomäki, Fastholma, Vartiovuori.
Saavuimme Hämeentielle ja etsimme autopaikkaa, jonka saimme kadunvarresta läheltä Annalan huvilaa. Se kutsuvana, valkoisena hohti kukkiensa keskellä. Viekottelevasti sateen alkaessa suuret pisarat ohjasivat meitä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes huomasimme olevamme huvilan sisällä kahvilla sadetta pitämässä.
Villa Anneberg on rakennettu vuonna 1826 kauppaneuvos Gustaf Otto Waseniuksen kesähuvilaksi. Tänä päivänä se tunnetaan paremmin nimellä Annalan huvila. Nimen huvila sai Waseniuksen puolison Anna Charlotta Meisnerin mukaan. Kaupunki alkoi vuokrata huvilatontteja 1820-luvulla teiden varsilta tietyin ehdoin. Ehtoihn kuului; maiseman kaunistaminen puukujantein, hedelmätarhoin, puutarhaistuksin, kasvimain ja edustavin rakennuksin. Wasenius vuokrasi tontin vuonna 1826 ja loi huvilan lisäksi kasvihuoneen, useita talousrakennuksia sekä muotopuutarhan huvilan edustalle ja länsipuolelle tammimetsikön polkuineen. Annala oli Waseniuksen kesähuvilana vuoteen 1939 saakka, jolloin se siirtyi kaupungin haltuun. Annalan huvila edustaa vanhinta huvilarakennusta Helsingissä ja on viehättävä lisä koko Vanhankaupungin miljöössä.
Annalan huvilan sisätilat eivät tuntuneet niin houkuttelevilta, kuin ulkoapäin olisi saattanut vaikuttaa. Huvilassa on kahvilatilat ja paikalle oli kertynyt muitakin kahvittelijoita meidän lisäksi. Kahvio on auki tapahtuminen aikaan, jotka löytyvät Hyötykasviyhdistyksen sivuilta ja Annalan seinältä.
Sisällä seiniä koristivat valokuvat entisistä omistajista ja huvilan alueesta. Nariseva eteisen lattia luo vanhan ajan tunnelmaa ja katossa lohkeileva maali. Kaunis kaakeliuuni huoneen nurkassa loi lämpöä syksyn kosteutta vastaan puiden rätistessä kodikkaasti.
Nykyään huvilan omistaa Hyötykasviyhdistyksen omistama Kiinteistö Pro Anneberg. He pitävät siellä erilaisia teemapäiviä liittyen puutarhan hoitoon, istutuksiin jne.
Höytykasviseuran ystävällinen nainen kertoi meille huvilan takana olevasta tammimetsästä, kasvihuoneesta sekä näyteviljelysalueesta, jotka ovat yleisölle avoimia. Kävelimme huvilan taakse sateen kostuttamaa tietä pitkin hiekan narskuessa kenkien alla. Nurkan taakse kurkistaessaan ei voinut tietää mitä sieltä löytää. Edessämme avautui kallioita ja rouvan kertoma tammimetsä. Kalliot olivat helppokulkuisia sateesta huolimatta.
Jyrkän reunan toiselta puolen näkyi Kustaa Vaasan kadulle ja toiselta puolelta alas Kaironkadulle. Kallioilla näkee pystyyn kuivuneita puita, joten tulee välillä mieleen, ettei Lappiin tarvitse mennä kelopuita katselemaan.
Kalliot katseltumme palasimme osin samaa polkua ja jatkoimme alaspäin. Hämmästyimme, kun vastaamme tuli aitaus ja siellä kaksi ponia, valkoinen ja musta. Valokuvaussessiosta emme olleet samaa mieltä valkoisen ponin kanssa, kun kännykän ottaessani esiin poni käänsi minulle peräpäänsä ja käveli kauemmaksi mustan ponin luokse. Tuntui hassulta törmätä poneihin kaupungin puistossa, mutta kauempana näkyi myös pari hevosta. Elämä on kivan yllättävää, tykkäsimme.
Pääsimme tutustumaan erilaisiin kasveihin hyötypuutarhan puitteissa. Kasvukausi alkoi olla lopuillaan, mutta joitain syksyn kukkia vielä loisti pirteänä väriä antamassa auringon kultaamassa maisemassa. Siellä oli ihan tuntemattomia kasveja ja kukkia, mukana myös niitä tuttuja ja tunnettuja, joissain oli jäljellä vielä nimikyltit.
Vihdoin kohti Kellomäkeä. Ennen Kellomäkeä kuitenkin saavuimme tutulle paikalle Kirkkorinteelle, eli Helsingin kaupungin ensimmäisen kirkon ja kaupungin perustamispaikalle. Paikka näytti kauneutensa syksyisessä auringonvaloisessa asussaan ja vihreydessään. Paikkaan loi puiden antamat varjot tietyn harmonisen sävyn. Olemme vierailleet paikalla lumen peittäessä maisemat, joten paikasta tuli täysin erilainen tunnelma. Vanhan kirkon pohjan malli oli hyvin näkyvissä, samoin kuin Hans van Sandenin hauta, hän oli kuollut 1590. Hauta oli saanut koristeeksi kukkien sijasta puista tippuvia lehtiä. Paikka huokui hiljaista rauhaa, unohtui liikenteen huriseva ääni taustalla. Historiallinen mieli valtasi jälleen ajatukset ja karkasi kauas entisille ajoille.
Helsingin ensimmäisen kirkon pohjamalli. Kirkosta on ensimmäinen maininta 1553 ja se oli viimeiset vuodet hospitaali eli sairaalakirkkona 1670-luvulle saakka.
På denna platsvord den förtsa kyrkan och begravningsplatsen Helsingfors stad belägna.
Kirkon alueella on tehty argeologisia kaivauksia 1930-luvulla, jolloin haudat tutkittiin. Kirkon alta löydettiin n. 150 hautaa, jotka ovat merkattu alla olevaan kuvaan. Van Sandenin hautakiven kappaleita löydettiin jo aiemmin eli 1866 ja löytöpaikalle sijoitettiin kuvassa näkyvä hautakiven kopio.
Paluu todellisuuteen johdatti meidät varsinaiselle vanhan Helsingin perustamispaikalle, jota komistavat muistomerkit. Portaat johdattivat paikalle ja edessämme näimme Helsingistä tehdyn kohokartan kuten myös Helsingin perustajan kuningas Kustaa Vaasan reliefillä koristellun muistomerkin.
Ruotsi-Suomi kuninkaan Kustaa Vaasan mahtikäskyllä perustettiin Helsinki 12.6.1550 Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle. Käskyllä määrättiin porvarit Raumasta, Ulvilasta, Porvoosta ja Tammisaaresta siirtymään vastaperustettuun kaupunkiin.
Vantaanjoen suu oli liian matala, karikkoinen ja hankalakulkuinen isojen purjelaivojen rantautua kaupunkiin, joten Pietari Brahe määräsi kaupungin siirrettäväksi vuonna 1640 lähemmäksi avomerta. Paikaksi valikoitui Vironniemi, nykyisen Kruunuhaan ja Senaatintorin paikkeelle, joten vanha kaupunki jäi tyhjilleen.
Muistomerkit on paljastettu vuonna 1950 Helsingin 400-vuotis juhlan kunniaksi. Korkokuvassa on Helsingin asemakaava vuosilta 1550-1640, jolloin Helsinki sijaitsi Vantaanjoen suulla.
Sieltä pääsimme Kellomäelle, jonka lakea koristaa Kustaa II Aadolfin valtiopäivien obeliski. Obeliski on kolmion muotoinen ja tekstit ovat syrjillä suomeksi, latinaksi ja ruotsiksi. Kellomäen nimen on arveltu tulleen, että siellä olisi ollut Vanhan Helsingin kirkon kellotorni. Vahvistusta ei asialle ole, joten kello on voinut sijaita alempana rinteellä. Vanhan kaupungin asutusta on ollut kallion rinteillä, josta on saatu tietoa alueella tehdyissä kaivauksissa.
Kustaa Vaasan puisto Kellomäkineen muodostaa hienon kokonaisuuden, josta on hyvä jatkaa Vanhankaupunginkoskelle. Ajattelimme, että koski kauniilla ilmalla täydentää hienon kierroksemme Vanhassakaupungissa.
Mäeltä laskeuduimme portaita alas ja kaarroimme vasemmalle lähtevälle polulle. Liekö ollut vanha mukulakivikuja, joka johdatti meidät yhden talon pihan kautta Hämeentielle. Kadun toisella puolella alkaa Vanhankosken alue koskineen ja vanhoine rakennuksineen. Paikka on oikea helmi pääkaupunki seudulla, jota kannattaa käydä katsomassa.
Matinkaaren sillan ylitettyämme tulimme Verkatehtaan puistoon. Puistosta pääsee rantoja pitkin kävelemään Verkkosaareen saakka. Koivunrikka silmässäni palasimme autolle.
Päätöksemme oli oikea Vanhankaupunginkosken alueesta, vaikka koko kierros poikkesi meidän alkuperäisestä suunnitelmasta. Syksyn auringon värit, kosken kuohut vesihöyryineen saivat valokuville ja mielelle hienot puitteet. Iloisesti ihmiset tervehtivät vastaantullessaan. Miten aurinko saakaan ihmiset hyvälle tuulelle. Rikasta silmässä huolimatta jatkoimme matkaamme kuitenkin Fastholmaan.
Annalan huvila
Waseniuksen puistotie 1
00560 Helsinki
Kustaa Vaasan puisto ja kirkon ”rauniot”
Vanhankaupungintie
00560 Helsinki
Kellomäki
Näkyy Kustaa Vaasan puistosta
Vanhankaupunginkoski, museoineen
Hämeentien ja Viikintien risteyksessä
Kohteet helppokulkuisia, paitsi talvella ei ole talvikunnospitoa kosken alueella.
Kuvat©2018 Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 