Etsinnässä bunkkeri Harparskogissa, löytyikin viisi.
Meidän mieli historiaan kiisi.
Innoissamme tästä kaikesta.
olimme kaksi leikkivää lasta
leikkimme etsiviä veijareita
löysimme hienoja benkkereita
Tämä oli niin yllättävää ja uutta meille, kun alun alkaen ajattelimme lähteä etsimään yhtä bunkkeria ja etsintämme sai uuden käänteen mennessämme Hankoniemen Harparskogiin.
Ajelimme opasteen mukaan kohti Mannerheimtietä bunkkerimuseoon. Siellä bunkkerimuseo Irma seisoi, kuten on seisonut paikoillaan 1940-luvulta saakka.
Hienoa, että tämä on kunnostettu, joten tänne pääsee tutustumaan bunkkeri-elämään. Bunkkeri nro 302, jota Irmaksi kutsutaan on avoinna kesäisin ja tämä taas jäi meiltä näkemättä sisältä.
Alue oli siisti ja polku museolta johti panssarilinjan kiviesteille. Tuli olo, Siis mitä! Täällä tämmöisiä, olimmeko jääneet jostain historian tunneilta pois, kun emme tienneet tämmöisestä.
Yritimme googlata ja etsiä kartalta lisää bunkkereita tai mihin panssarilinja jatkuu. Emme löytäneet. Sitten löysimme muuta, joten jatkoimme tietä eteenpäin, ja siinä löytömme oli. Olimme saapuneet Mannerheimin muistokivelle. Ja tästä paikasta selvisi, mistä oli kyse Harparskogissa.
Infotaulua lukiessa tajusimme kyseessä olevan Harparskogin-linja, joka oli rakennettu suomalaisten toimesta vuonna 1940. Talvisodan jälkeen 1940 Suomi lupautui vuokraamaan Hankoniemen saaristoineen venäläisille 30 vuodeksi. Toukokuun lopulla 1941 Harparskogin linjalla oli valmiina 46 betonibunkkeria, 141 oli rakenteilla, korsuja 46 valmiina ja 13 rakenteilla, tykkiasemia …
Lähes 60 km piikkilankaesteitä ja noin neljän kilometrin verran panssarivaunuesteitä.
Infotaulussa oli myös kartta bunkkereista ja meille tuli tunne alkaa leikkiä etsiviä. Karttaa oli vähän huono lukea, vaikka siitä kuvan otimme.
Ennen bunkkerimuseo Irmaa, olimme nähneet ensimmäisen bunkkerin tienhaarassa, joten muistomerkiltä palatessamme kävimme sitä bunkkeria katselemassa.
Bunkkeri kakkosella suurensimme karttaa, tihrustimme ja zoomailimme ja lopulta vain arvelimme ja lähdimme kävellen etsimään seuraavaa bunkkeria. Hetken päästä näkyi korkeampi kallion näköinen, joka osoittautui bunkkeri kolmoseksi. Siellä oli ovi auki, mutta arkajalat ansioituivat vain kurkkimaan ovelta.
Bunkkerilta johti tie vasemmalle, käänyimme sinne, ja näimme siellä kuvun. Eli olimme löytäneet bunkkeri nelosen. Nämä ovat niin hienosti maastoutettu, että ilman kupua olisi tämä bunkkeri ohitettu.
Laskeuduttuamme bunkkerin etuosaan, ovi oli sielläkin auki. Taas sama, ovella käynti ja ulos. Näiden bunkkereiden ympärillä on jäljellä pätkiä taisteluhaudoista.
Kotia kohti, mutta mutkan kautta, eli Skogbyn. Skogby on Hankoniementien toisella puolella kuin Harparskog. Sielläkin oli pitkälti näkyvissä panssariestettä, sekä viides bunkkeri. Bunkkeri sijaitsi aivan tien vierellä, ettei sitä tarvinnyt edes etsiä. Täällä oli myös avoimet ovet, jonka tarjousta emme käyttäneet. Katolla oli jäljellä kupu, joka oli ympäröity piikkilangoilla.
Olimme aivan fiiliksissä löytäessämme viisi bunkkeria ja palasen lisää Suomen historiaa. Tälläiset kohteet tuntuvat jotenkin erityisen hienoilta, koska ennakko-odotukset ylittyvät sataprosenttisesti.
Paluumatkalla pysähdyimme Karjaalla ja ajattelimme, jos kiertäisimme autolla Lepinjärven ja tutkisimme tiet linnavuorille tulevaisuutta varten. Kiersimme sitten jotenkin Snappertunan kautta, joten Lepinjärven kierros oli todella laaja. Taas löysimme itsemme Karjaalta. Saavutus sekin. Mutta toisaalta saimme ihailla kallioisia maisemia, peltomaisemia kyntäjineen, ja heidän apulaisineen (lokit ja muut pyryharakat). Vihertäviä puita ja tienpenkereitä keltaisina hehkuvine leskenlehtineen ja kukinnan aloittelevine voikukkineen.
Silmät ja sielu lepäsi ja mieli oli aurinkoinen kaikesta tästä uudesta luonnon kasvusta. Eikä mielialaa haitanneet muutamat sadepisarat jotka huuhtoivat pölyisen auton pintaa, jättäen siihen pisaran jäljet.
Harparskogin bunkkerimuseo Irma
Mannerheintie 57
10680 Raasepori
P-paikka on merkitty
Mannerheimin muistokivi
Mannerheimintie 142
10680 Raasepori
Pysäköinti kiven luona
Kohteet ovat helppokulkuisia
Kuvat@2020. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään
Reiskat ja Reppu 