Päivä menneseen historiaan
Husholmeniin ja Pernajaan
vanhoja ja uusia maisemia
aina yhtä kiintoisia.
Ajasta ennen meitä
vain pieniä polkuja ja kärryteitä
ajatellen miten ihmiset elelleet
köyhissä ja vaatimattomasti asuneet
Uusi päivä aloitettiin totutusta poikkeavalla tavalla, kun kellojen siirroilla siirryttiin kesäaikaan ja rajat olivat suljettu Uudellamaalla. Ulkoilua ei kuitenkaan oltu kielletty koronan takia. Ulkoilualueet ovat täyttyneet koronapakolaisista ja ihmiset pakkautuneet kaikki samoihin tunnettuihin ja suosittuihin paikkoihin ulkoilemaan.
Viikolla Krissen silmiin osui paikka nimeltä Husholmen, linnasaari Pernajassa. Mielessämme kävi, että todennäköisesti sinne eivät kaikki ihmiset ole vielä löytäneet tietä.
Halusimme välttää moottoritietä ja ajelimme pitkin Vanhaa Porvoontietä. Alkumatka tiestä loi ristiriitaisen kuvan, kun oikealla puolella oli kaunista peltomaisemaa ja vasemmalla puolella oli täyteen ahdettuja tontteja täynnä moderneja uusia omakotitaloja. No onneksi jossain vaiheessa päästiin taas maalaismaiseman makuun kohti Sipoota mennessä. Päästiin pieni matka maistelemaan historiallista Kuninkaantietä, kun käännyimme tarkoituksella ja ajelimme Sipoon kirkon ohitse. Kirkkon ohi jatkoimme matkaamme Öljytietä pitkin. Öljytien varrella oli porukkaa kokoontunut koronasta huolimatta Lungnäsin moottoriurheiluradalle ajelemaan moottoripyörillä. Tien toisella puolella sijaitsi Sipoon SSG Haulikkorata sekä keskusampumarata. Vähän matkan päässä näimme vielä jonkun autoradan.
Ajoimme ohi Sannaisten kartanon ja Hagaborgin talon, näimme infotaulun Bosbårgin kartanosta. Ja itse kun en lue karttoja etukäteen vaan kuuntelen ja seuraan Krissen navigointiohjeita, en tiedä reittejä etukäteen vaan seuraan ohjeita, niin kysyinkin että käydäänkö tuolla kartanolla tullessamme takaisin Husholmenista. Mutta yllätyksessemme me löysimme itsemme sieltä kartanon pihalta.
Meitä niin nauratti, kun parkissa oli muutama auto, mutta niilläkin oli auton levyinen turvaväli. Kyllä, hyvä on autojenkin turvata etäisyys näin korona-aikana. Mekin siis pidimme turvavälin toisiin autoihin.
Kartanon pihapiiristä jatkoimme matkaa Bosgårdintietä kävellen kohti linnasaarta. Matkaa oli noin 1,5 km hiekkatietä pitkin, tien varrella oli infotauluja kertoen ja luonnosta sen eri muodoista, samoin kuin eläimistä ja hyönteisistä.
Saavuimme tuulen heilutellessa pipon tupsua viileässä, mutta aurinkoisessa säässä linnasaaren kukkulan luo, joka sijaitsee aivan meren rannalla. Nykyään mäki kohoaa n.10 metriä meren pinnasta. Nimestä jo voi päätellä, että ajan saatossa saari on ollut saari, mutta kasvanut kiinni mantereeseen. Kyseessä ei ole suuren suuri alue, kuten kuvasta näkyy. Kallion laelle johtaa puuportaat ja laelta oli oikein kivat näköalat pienelle Pernajanlahdelle.
Kallion kivien kupeessa oli lapsiperhe viettämässä eväsretkeä tuulen suojassa. Pikkutytöt leikkivät barbeilla, taisi olla oikeat prinsessaleikit entisissä linnan raunioissa.
Linnasaarella on ollut harvinaisempi puinen linna 1300-luvulla, joka on toiminut paikallisena hallinnollisena keskuksena, joka tarkoitti talonpoikien verotuspaikkaa. Vero oli maksettava ruokatavaroina jne. Samoin linnasta käsin vartioitiin ja verotettiin alueen kauppaa. Linnassa on asunut muutamia kymmeniä ihmisiä, vartijoita, sotilaita, käsityöläisiä, pappi ja seppä.
On epäilty, että linna on voinut olla merirosvojen, eli vitaaliaanien majapaikkana. Kyseessä on ollut pieni saari, joten on epäilty myös että navetat, tallit ja varastot ovat sijainneet mantereen puolella. Linnoituksesta on jäljellä vielä näkyvissä olevia osia valleista ja kivirakenteista. Linnasaaren ympäriltä on löydetty kaksi kaarevaan muotoon tehtyä paaluvarustusta. Paaluja on löydetty niistä noin 600. Paaluista on otettu näytteitä, jotka paikantavat paalujen ajankohdaksi 1369-1383. Tätä linnoitusta on tutkittu useaan kertaan, ja esineistöä on nähtävissä Porvoon museossa.
Selvisi, että tämä Bosgårdin kartano liittyy Husholmeniin, koska linnasaari sijaitsee Bosgårdin mailla. Kartanon nykyisellä paikalla on ollut Bosgårdin kylä, viidellä rälssitilallaan. Näistä muodostui nykyinen kartano, joka rakennettiin 1800-luvulla.
Kartonon alueilla ja mailla kulkee kolme luontopolkuja, kuten infotaulussa kerrotaan. Tänne tulemme ehdottomasti kesällä vielä käymään, katsomaan eläinten käyskentelyä laitumilla. Hieno paikka!
1950- luvulla Wolmar Schildt osti kartanon ja alkoi harjoittaa maanviljelyä. Tila on nykyään yksityisillä omistajilla ja tilalla kasvatetaan luonnonlaitumella luomulihakarjaa.
Syötyämme eväät kartanon pihalla autossa tuulelta suojassa, jatkoimme matkaa Pernajaan. Hiljainen kylätie oli Pernajassa, mutta aurinko antoi hyvät puitteet kuvauksille tapulista, kirkosta ja Mikael Agricolan patsaasta.
Pernajan kunta kuuluu nykyään Loviisaan. Kylä on jo keskiajalla perustettu kirkkopitäjä. Suuren Rantatien varrella sijaitsevan kylän keskipiste on kirkko.
Pernajan kirkon muurattu tapuli sijaisee mäen päällä hieman kirkosta erillään. Uusgoottilainen kellotorni on rakennettu 1853 ja sen on suunnitellut lääninarkkitehti Jean Wiik. Lennart Segerstråle on suunnitellut vuonna 1939 tapulin lasimaalaukset. Lasimaalaukset olivat todella kauniita ja kukin erinäköinen. Mäen päällä oli näkyvissä myös muuta asutusta.
Päätä kallistamalla, melkein selälleen kaatuneena sai hienon perspektiivin tapulista.
Tapulin katto kurkottaa hieman metsikön läpi. Pernajan hautausmaalla on neljä hautakappelia, Tervikin kartanon uusklassillinen 1824-luvulta, jonka C.L Engelin suunnitteli Geer- ja Ehnroothille- suvuille. Kaksi muuta ovat kuuluneet Jägerhorn- ja Grenman-suvuille. Kirkkotarhassa on useita muita vanhoja hienoja hautoja.
Pernajan harmaakivikirkko on rakennettu 1435-1445, ja kirkko on samantyylinen ulkoapäin, kuten moni muukin tuolla ajalla rakennetut kirkot. Kirkon on suunnitellut ns. Pernajan mestari, jonka ensimmäinen taidonnäyte tämä Pernajan kirkko päätyjen tiilikuvioineen on. Hän käytti samaa koristelutyyliä muissakin Itä-Uudenmaan kirkoissa. Pernajan mestarin nimi ei ole tiedossa, mutta hän on ollut ilmeisesti saksalainen kirkkorakennusmestari.
Samalla paikalla on sijainnut oletettavasti puinen kirkko, kirkosta on säilynyt maininta vuodelta 1352.
Pernajan oman kylän poika (synt. n.1510) Trosbyssa, on ollut tämä suuri uskonpuhdistaja, suomen kirjakielen isä ja piispa Mikael Agricola. Tiedetään, että hän lähti opiskelemaan 1510-luvun lopulla Viipurin latinakouluun. Hän oli erittäin lahjakas ja tiedonhaluinen. Opiskelu kuului siihen aikaan vain varakkaille, luontaista kykyä omaaville ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia saaneille.
Opiskeluaikoina hän otti sukunimekseen Agricola (lat.maanviljelijä) isänsä ammatin mukaan. 18-vuotiaana hän pääsi Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi. Uskonpuhdistuksen aikaan 1527 Miggestä tuli tärkeimpien uskonnollisten oppien toteuttaja Suomessa. 1529 hänestä tuli kansleri ja papiksi hänet vihittiin 1530-luvulla. Hänet lähettiin vuonna 1536 opiskelemaan Saksaan, Wittenbergin yliopistoon ja hän valmistui sieltä kolmen vuoden jälkeen maisteriksi. Turun katedraalin koulun rehtorina hän toimi yhdeksän vuotta, mutta riitaannuttuaan kuningas Kustaa Vaasan kanssa 1548 hän joutui jättämään paikkansa.
Agricola solmi avioliiton 1550 Birgitta Olavintyttären kanssa (, ja oli ensimmäisiä suomalaisia pappeja, joka sai uskonpuhdistuksen oppien myötä solmia avioliiton). Avioliitosta syntyi yksi poika Kristian 1551.
Kustaa Vaasan jaettua Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, hän nimitti Agricolan Turun piispaksi 1554. Mikael Agricola kuoli 1557 ollessaan paluumatkalla Moskovan rauhan neuvotteluvaltuuskunnan kokouksesta. Hän sai rajun sairauskohtauksen ja kuoli silloisen Uudenkirkon kunnassa.
Kirkon luota lähti tienhaara Backstenstrand, ja uteliaisuuden voittaessa sinne piti ajella. Kaunis ranta, joka toimii venesatamana. Tien päättyessä oli aika reissunkin päättyä hienoon päivään uusien kokemuksien myötä.
Husholmen linnasaari
Bosgårdintie
02600 Porvoo
Helppokulkuinen
P-paikka Bosgårdon kartanon merkityillä paikoilla
Bosgårdin kartano
Bosborgintie 68
012600 Porvoo
Pernajan kirkko ja Migael Agricolan patsas
Pernajantie 330
07930 Pernaja
P-paikka kirkon parkkipaikalla
Kuvat©2020. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 