Puikkelehtiva Pulkkilanharju Asikkala 24.5.2020

Kaunista Suomea riittää
kun jaksaa tietä autolla niittää
tutkia karttaa ja katsella nettiä
saadaan aikaan
hienoa settiä.
välillä järviä, välillä merta
hautoja, kirkkoja, joku paikka on eka kerta
uutta maisemaa, uutta maakuntaa
vaihdetaan tietä, ja matkan suuntaa.

Yksi Suomen kauneimmista maisemareiteistä on tunnettu Pulkkilanharju Asikkalassa. Pulkkilanharju sijaitsee Asikkalasta Sysmään kulkevalla tiellä. Etelän harmaa sää ajatti meidät aurinkoisempaan Asikkalaan. Ei nähty Asikkalan puisia rattaita, vaan kaunista kylää ja Vääksyn kanavaa ajellessamme kylän läpi kohti Pulkkilanharjua. Päässä soi Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat. lal, lal, laa.

Vesi oli hionut rantaa ja puun juuret olivat näkyvissä kuin taideteos.

Pulkkilanharju on noin 8 km pitkä, kapea Päijänteen poikki kulkeva reitti, joka on muodostunut jääkauden synnyttävien pienten saarten välille, yhdistävien siltojen, Käkisalmen ja Karisalmen, sekä pengerrettyjen maanosien välille.

Harjualueella on pieniä mökkejä tien alapuolella vieri vieressä Kahvila-Ravintola Reimarin jälkeen. Toisella puolella vettä ei näkynyt harjun korkeuden takia. Maasto on tyypillistä harjumaastoa, mäntyistä ja hiekkakankaista.
Meidän kahvihammasta pakotti ja odotimme tien vierellä olevia P-paikkoja, mutta niitä ei näkynyt.
Tuo edellä mainitsemani Reimari näkyi, mutta piha oli täynnä autoja, joten ajelimme siitä ohitse. 

Ilma oli mitä loistavin ulkoiluun, pieni tuulenvire ja lämmintä, mikä sen suloisempi sunnuntain sää. Korona-aikana ihmisten mielenkiinto on herännyt kotimaan hienoihin kohteisiin, sen huomaa vähän joka paikassa, kuten täälläkin siihen kiinnitti huomiota.

Kalaonnea kokeilemassa onkijat Karinimen sillan alla.

Ylitimme Karisalmen sillan ja siitä kupeessa näimme P-paikan ja kahvilan, mutta sekään ei näyttänyt houkuttelevalle, joten jatkoimme matkaamme. Harjualue päättyi ja  koska ei vastaamme tullut sopivaa pysähtymispaikkaa, päätimme kääntyä takaisin ja palata Karisalmen sillan P-paikalle. 

Harmittelimme ja jupisimme siitä, että näin hieno tie ja järvimaisemat eivät suonut meille mahdollisuutta pysähtyä sitä tien varteen ihastelemaan. Se oli yllättävää, kun olimme ajatelleet mielessämme tien vierellä olevan pysähtymispaikkoja, josta olisi mahdollisuus ihailla kaunista maisemaa.

Ahtauduimme autoinemme parkkiin ja nautiskelimme kahvit autossa. Vieressä olisi ollut pöytä, mutta pöydän luona oleva roskis pursusi jätteitä, joita oli ympäri maata. Jäteastian tilavuus ei riittänyt kattamaan sitä jätekuormaa. Ja sitten valitetaan, että ihmiset roskaa. Niinpä! Virkistävät kahvit nautittuamme lähdimme rantaan ihailemaan Päijännettä. Todella sai ihastella, miten kirkkaalta ja puhtaalta Päijänteen vesi näytti auringon kimaltaessa kuin timantit veden pinnalla. Veden hiomia kauniita pyöreähköjä kiviä ranta täynnä. Upeaa!

Tämä osittain korvasi pettymyksen pysähtymispaikoista. Veden vaikutus ja kirkkaus, se oli suurenmoista! 

Sillan kupeessa oli veneiden lasku/nostopaikka, jossa innokkaat veneilijät veneitään siirtelivät. Sillan ali tie johti Hintolanselän puolelle, jossa polku kulki rannan tuntumassa. Toki olisi päässyt isompaa tietä takaisin parkkikselle.

Kesä tuloillaan, puolukat nupuillaan.
Tästä alkoi Päijänteen kansallispuisto.

Osa harjualueesta kuuluu Päijänteen kansallispuistoon ja harjun päällä kulkee luontopolku. Me kuljimme polkua hetken, ihailimme maisemia ja palasimme parkkipaikalle. Kävimme vielä sillalla ihailemassa Päijänteen selkää. Kesä kovasti houkuttelee veneilijöitä ja yksi vesiskootteri ajoi kovaäänisesti tuhatta ja sataa jonnekin valkoinen vaahtojana perässään.

Mäntykangas tuoksui kuivalle mäntykankaalle, kesäisen kuivalle. helteiselle.

Ennen saapumista Pulkkilanharjulle näimme Asikkalan kirkon ja hautausmaan. Tehän lukijat jo tiedätte, että reissuillamme meidän täytyy, jos aikataulumme ja suunnitelmat sallivat, käydä kurkkaamassa kirkkoja ja siinä sivussa kierrellä hautausmaita. Joten piti tämä käydä katsomassa.

Asikkalan kirkko, valmistunut vuonna 1880 on tunnettu miljoonan tiilen kirkkona, eli kuuluisuus sinänsä, vaikka eihän tämmöiset kirkot kuulu meidän suosikkeihin. Kirkon on suunnittellut arkkitehti Georg Wilenius. Kirkon miljoona tiiltä on valmistunut lähellä Pulkkilanharjua.

Kirkko nöpötti vähän yksinään Makasiininmäellä, vartioimassa seurakuntaansa kohottaen torninsa korkeuksiin. Kukkulan alapuolella, lähellä sijaitsi hautausmaa ja siellä oli vanhan kirkon paikalla siunauskappeli.

Tämä oli hauska, ja pitihän sitä runkoa käydä tutkimassa, mutta suurennuslasia oli vaikea käyttää. Emme nähneet pihkaa, emmekä ötökäitä. Kaarnaa näimme ilman suurennuslasiakin.

Vanha kirkko purettiin 1892 uuden kirkon valmistuttua. Vanha kirkko oli ollut puinen ristikirkko, ensimmäisiä Suomeen rakennettuja ristikirkkoja ja rakennettu ilmeisesti 1660-luvulla.

Kellotapulin alaosa toimii hautausmaan porttirakennuksena muistona vanhasta kirkosta.

Kirkolta siirryimme tutkimaan kanava-aluetta, kun semmoinen nyt sattui näin reissumme kohdalle.

Vääksyn kanava (ent. Vesijärven kanava) on rakennettu 1868-1871 välisenä aikana. Se uudistettiin vuosien 1908-1911 aikana, kanavan ollessa liian matala ja mutkat liian jyrkkiä isoimmille laivoille.

Saavuimme sopivasti paikalle, että näimme sulkujen toiminnan. Venekunta ajoi sisään ja sulut heidän takanaan sulkeutui. Etupuolen suluista alkoi vettä virrata altaaseen yllättävän nopeasti ja vene nousi nousemistaan. Tiettyyn rajaan tultuaan ajotie silta nousi ja vene jatkoi matkaansa.

Silta nostettu ja veneen matka jatkui.

Kanavassa oli sulutuksia 2000 kappaletta vuonna 1877 ja huippuvuonna 1925 lähes 7400 kertaa. Nykyään sulutuksia on noin 4000-5000 kertaa/vuosi. Vääksyn kanava on Suomen vilkkain veneily kanava Päijänteen ja Vesijärven välillä. Vesistöjen korkeusero on noin kolme metriä.

Sattui meille sopivasti, että veneretkikunta ajoi sulkujen sisälle ja saimme seurata sulkualtaan täyttöä, sillan noston ja veneen päästessä jatkamaan matkaa pitkin Vääksyjokea kohti Vesikivensalmea Vesijärjessä. Ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Kanavan seutu oli kaunista alkukesän raikkaissa väreissään. Vääksyssä jäi kokematta Vanha Vääksy ajan puutteen takia. Ajoimme kuitenkin joidenkin vanhojen rakennusten ohi. Tänne toki voimme palata, kuten moneen muuhunkin kohteeseen, jossa jää näkemättä aiottuja kohteita. 

Kotimatka olikin mielenkiintoinen. Lahdessa ajattelimme ajaa Messilään, jossa pääsisimme jonnekin korkealle vielä ihailemaan maisemia. Kyllä, näimme mäkihyppytornit, näimme Messilän kartanon ja laskettelurinteet, kaunista rantatietä, joka johdatti meidät Hollolaan. Näimme Hollolan kirkon ja Kiikuntietä pitkin ajellessamme näimme vilauksen Kiikun lähteestä ja siellä olevasta kansanvaelluksesta. Näimme Renkomäen ABC:n eli olimme sulkeneet ympyrän, kun kotimatkalla tästä lähdimme kohti Messilää. Mutta emme nähneet niitä näköaloja.

Pulkkilan Harju
Pulkkilantie
17200 Asikkala
P-paikka, joko Reimari tai Karinsalmen sillan luona

Asikkalan kirkko
Kirkkotie 42
17320 Asikkala
P-paikka kirkon edessä

Vääksyn kanava
Kanavatie
17200  Asikkala
P-Paikka merkitty ja opasteet

Kuvat©2020. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään

Jätä kommentti