Kotkan kosket ja Kymin kuohut 11.4.2021

Kevät saapuu,
Kosket kuohuu
Lumet sulaa 
Linnut palaa 
Ruskea maa
Lehdetön puu
On huhtikuu.

Vihdoin koitti tämä päivä, että pääsimme Kotkan Langinkoskelle. Päivä oli mitä parhain, aurinkoa, lämmintä ja veden valtaamat kosket. Aivan kokonaan ei Langinkosken alue ollut päässyt lumesta, vaan siellä täällä on lumen rippeitä jäljellä. Kaunis ilma ja kosken kuohut olivat saaneet ihmisiä liikkeelle sankoin joukoin, niin kävelijöitä, kalastajia kuin koskenlaskijoita. Lintujen iloinen liverrys piristi ilmaa kosken pauhun keskellä. Yksinäinen sitruunaperhonen liiteli todistaakseen meille kevään tulosta.

Vahtimestarin talo. Vahtimestari toimi kalastajien päällysmiehenä, 1930-luvun jälkeen vaksi esitteli museota ja huolehti alueen turvallisuudesta. Nykyään talo toimii kahvilana.

Langinkoski on Kotkassa sijaitseva historiallinen sekä kalastajien suosiossa oleva nähtävyys ja kaupunkilaisten suosima kansallinen kaupunkipuistoalue.

Olen viettänyt lapsuuteni Kotkassa ja Langinkoski oli se paikka, jonne vieraamme vietiin. Nähtävyyspaikka, yksi upeimmista. Vanhoissa valokuvissa poseeraamme vieraiden kanssa selkä kohti koskea kasvot hymyillen. Nyt emme Krissen kanssa semmoisia kuvia ottaneet, vaan otimme kuvia alueesta rakennuksineen.

Komea portti vastaanottaa tulijat avoimin ovin.

Kalastus oli ollut Venäjän keisari Aleksanteri III mieleen, koska rakennutti paikalle kalastusmajan vuonna 1889. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerbeck. Keisari vietti kesiään majalla. Suomen itsenäistymisen jälkeen kalastusmaja siirtyi valtiolle ja vuonna 2018 Suomen kansallismuseolle. 

Korona-aika vaikuttaa myös täällä ja ovet pysyivät suljettuina, vaikka kuinka yritimme roikkua ovenkahvassa. Kurkimme ikkunasta sisään ja ihailimme sitä mitä näimme. Toivotaan, että tämä aika menee nopeasti ja pääsemme palamaan arkeen ja kiertelemään museoita.

Kalastajien majalla keisarin kalastajat olivat toukokuun puolesta välistä syyskuun loppuun saakka. Koskesta saatiin lohta, siikaa ja nahkiaisia.

Langinkoski tunnetaan meritaimenkoskena, josta voi myös saada lohta. Se on Kymijoen alin koski, joten taimenet nousevat merestä pitkin kevättä ja alkutalvesta.  Koskella on mahdollista kalastaa läpi talven. Langinkoskelta voi myös saada toutainta, kuhaa, turpaa ja paikallista taimenta.

Langinkoskella sijaitsevan 1800-luvun ortodoksisen kappelin ovat rakentaneet Valamon luostarin munkit. Kalastusoikeudet kuuluivat jo 1380-luvulla ja 1790-1840 Valamon luostarille. Kappelissa pidetään vielä messuja.

Melojat olivat saapuneet koskenlaskuun ja hyvät vauhdit saivatkin, kun vesi oli korkealla ja virta oli voimakas.

Langinkosken siltoja 1890.
kuvaaja Daniel Nyblin. Museovirasto. Lähde Finna.

Keisarillinen maja ja siihen liittyvät rakennukset sijaitsevat saarella, jossa kulkee siltoja siellä ja täällä. Alueella on metsää, joka luo mukavan tunnelman veden kanssa. Metsä ja meri, miten kivaa. Penkkejä istumista varten, jossa voit kuunnella luontoa, missä koski laittaa omat soundinsa mukaan.

Vata-apaja on hirsinen arkku, jonka alapuolelle kala nousi lepäämään. Vata on pieni nuotta, joka heitettiin veteen ja vedettiin hirsisessä arkussa olevaa vetolavaa pitkin ylös.

Kevät toi kalastajat kaloja narraamaan tai päinvastoin.
Näkemämme sitruunaperhonen.
Komeat olivat kuohut ja veden virtaus.

Kalahautomo on rakennettu 1908 Langinkoskelle. Täällä on haudottu lohta ja siikaa vuoteen 1923. 1950-luvulla toimintaa elvytettiin.

Kotkan Kirjakauppa Oy, painaja 1900-1929. Museovirasto, Lähde Finna.

Löytyi tämmöinen mukava kuva Finnasta. Siellä kalastajat tekevät töitään penkillä katsojien silmien alla. Kovat kuohut ovat silloinkin ollut.

Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettiin 1,5 km linnoitteita  Langinkoskelle Kymi-Päijänne-linjalle. Linnoitteet eivät kerenneet kunnolla valmistua, kun sota jo päättyi. Linnoitteista on jäljellä rippeitä. 

Welcome to Langinkoski.

Kymilinna

Langinkoskelta suuntasimme Kyminlinnan linnoituksille. Etsimme pysäköintipaikkaa ja eksyimme Huumankiventien puolelle, mutta ei harmittanut. Vastaan tuli kivi, koski ja kivat rauniot. Sopiva pysähdys/kääntöpaikka löytyi, jossa nautiskelimme kahvit ilman Kotkan kuuluisia possoja.

Huumankiventien varrelle linnoituksen länsilaidalla sijaitsee Huuman kiven eli keskiaikaisen rajakiven muistokivi. Tien toisella puolella kiven kohdalta laskeuduimme rantaan, kun tielle pilkisti rauniota. Kymijoki kuohusi täälläkin, Huumanhaarana.

Onko tästä mennyt tie yli Kyminkartanolle? tuonne Kymin kartanolle, joka Huumanhaaran takana komeana keltaisena rakennuksena pilkottaa. Netistä löysin tietoa, että näillä raunioilla olisi sijannut mylly ja ylempänä myllyntupa, josta on perustukset ja rappuset jääneet muistona meille tutkailijoille.

Sammaleen peittämät portaat.
Silta yli Kymijoen virran.

Käännyimme vanhalle Kotkantielle kohti Helsinkiä, kun näimme kesäteatterin mainoksen, joka johti linnoituksen parkkipaikalle. Auto parkkiin ja me linnoituksen valleille kävelemään ja ihailemaan jykeviä muurinkiviä. Harmittelimme, ettei linnoituksen sisälle ole kansalaisilla pääsyä. Muutama vuosi sitten viriteltiin jo mahdollisuutta aukaista linnoituksen portit katselijoilla, mutta linnoitusta olisi pitänyt korjata ja muureja tehdä turvalliseksi kävijöille.
Linnoitus on ollut yleisöltä suljettuna 200 vuotta. 1791-1795 rakennettiin ensimmäinen pieni bastioinilinnoitus, joka purettiin uuden suuremman linnoituksen tieltä, Venäjän keisarikunta rakennutti toisen linnoituksen, Kyminlinnan, Ruotsin vastaiselle rajalle 1803-1808, jolloin siitä muodostui viisikulmainen kaponieerilinnoitus.  Venäjän ja Ruotsin rajan siirryttyä, linnoitus menetti merkityksensä. Linnoituksella ei ole sotahistoriaa, paitsi sisällisodan aikaan.

Linnoituksen pääportti.

Venäjän keisarikunnan rakentama Kyminlinna on nähnyt monta vaihetta.  Sisällissodan aikana siellä toimi punakaartin koulutuskeskus. Pakolaisleirin parakkina se toimi vuosina 1922–1939, jolloin leirissä oli yhteensä noin 700 pakolaista Neuvostoliiton alueelta. Linnakkeen sisäosassa sijaitsee puolestaan kasarmien alue, joka rakennettiin 1800-luvun alussa. Vuodesta 1939 Kyminlinna oli Suomen armeijan käytössä. Puolustusvoimat poistui alueelta vuonna 2005.

Kymijoen ja linnoituksen välisessä maastossa oli puinen risti, joko tehty tai luonnon muovaama.
Linnoituksen vallihautoja.

Linnoituksen vallihaudat ovat jääneet keskeneräisiksi, mutta ne toimivat linnoituksen ojajärjestelmänä.

Muureissa oli sortumia.

Koskenkylä

Kotia kohti matka vei Koskenkylän kautta. Pysähdyttiin siellä kaupalla ja keväisen päivän kunniaksi ostettiin jäätelöt. Hieno jäätelön syöntipaikka löytyi tiedossamme olevan Koskenkylänjoen kosken luota. Siellä oli paranneltu joen rantaa ja autolla päästiin aivan laiturin luokse. Täälläkin oli upeat kuohut. Mieli virkistyi kummasti jäätelöstä ja koskien kuohuista, joita nähtiin runsain mitoin. Kevät on upeaa aikaan niiden katseluun. 

Kosken kohdalla oleva Askolinintien silta taustalla.
Koskenkylän kartanon torni ja alueella olevia entisen ruukin rakennuksia.

Langinkoski ja keisarillinen kalamaja
Keisarinmajantie 118
48230 Kotka

Keskiaikainen rajakivi
(rauniot ja silta)
Huumankiventie
48230 Kotka

Kyminlinnan linnoitus
Sutelantie 84
48230 Kotka

Koskenkylän koskenranta
Staffaksentie
07700 Koskenkylä

Kuvat ©2021. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.

Jätä kommentti