Kreivitär Kristiina kirkon rakennuttti
Pietari Brahe mäen valloitti
Kuningatar Kristiina innoitti.
Nousi kirkko ja muurit syntyi
Rakennuttajat siihen pystyi.
Aikaa kului ja vuodet vaihtui
kirkko pysyi, linnakartano rapistui
Brahetkin olivat lähteneet
ympärysmuurit jäljelle jääneet
Tänään nyt näitä ihailla saamme
Voimme jatkaa kotimatkaamme.
Ristiina on tuttu nimenä muttei käyntikohteena. Monen montaa kertaa rva bloggari on ajellut Ristiinan tienhaarasta ohi jo pienestä piltistä lähtien. Kyselin mammaltani, ollaanko käyty Ristiinassa, niin emme olleet käyneet. Mutta nyt Krissen kanssa Mikkelistä lähtiessämme sanoin hänelle, että päivää on vielä jäljellä, että käydäänkö Ristiinassa ja hänelle se sopi. Joten pikku mutkan kautta jatkettiin matkaa kotiin.
Ristiina sijaitsee parikymmentä kilometriä Mikkelistä Lappeenrantaan johtavan tien varrella Saimaan yhden pohjukan rannalla. Kaunis kylätie kuljettaa reissulaisia eteenpäin vesistön vartta. Iltapäivän aurinko jaksoi vielä paistella ja loi säteillään valoa matalalta maalaten rakennuksiin eri sävyjä. Vanhoja taloja ja uusia taloja. Kauppoja, muutama kävelijä. Ja edessä tien vasemmalla puolella kirkko. Ja millainen kirkko. Samantyyppinen kuin Mikkelin pitäjänkirkko. Etelässä kivikirkkoja ja näissä maisemissa näitä erikoisen näköisiä ristikirkkoja. Upean näköisiä, jotka henkivät mennyttä maailmaa kuitenkin sopeutuen tähän päivään. Hartautta ja harrasta tunnelmaa.
Ristiinan seurakunta kuuluu nykyään Mikkeliin. Suur-Savon eli Mikkelin kirkkopitäjästä se erotettiin vuonna 1649 ja samana vuonna valmistui Pietari Brahen puolison Kristiina Brahen rakennuttama ensimmäinen kirkko. Seurakunta sai nimensä Christina, kreivitär, Kajaanin paronitar Kristiina Brahen mukaan. Myöhemmin nimi suomennettiin Ristiinaksi.
Entinen kirkko rappeutui ja kävi pieneksi. Rakennettiin uusi eli tämä nykyinen puinen ristikirkko, joka valmistui vuonna 1775 Sortavalaisen rakennusmestari Eskil Colleniuksen johdolla. Kirkkoa on laajennettu 1842, jolloin ristisakaroiden väliin rakennettiin suorakulmaiset osat, joten kirkkoa voidaan pitää kahtamoisena eli kaksoisristikirkkona. Tämä on ollut kirkkosanaston uusi sana, eli kahtamoinen. Kirkko on ollut alkujaan punamullalla maalattu, sitten keltainen ja nykyään vaaleanharmaa.
Kellotapuli on rakennettu 1752, vanhan, rappeutuneen Brahen rakennuttman tapulin tilalle. Kirkonrakentaja August Sorsa on suunnittellut tapulin.
Kirkon pihassa oli patsas, jossa nimi Otto Henrik von Fieandt. Hän oli Ristiinassa syntynyt Suomen sodassa taistellut suomalainen eversti. Hän on päässyt J.L.Runebergin Vänrikki Stoolin runoon ”Otto von Fieandt”.
Kirkon pihalta lähdimme katsomaan Krissen bongaamaa Dunkerin kiveä. Kirkon toisella puolella kalliolla olisi ollut Suomen laivaston muistomerkki sekä Loisto, Saimaan purjehtijain muistomerkki. Myös tien päässä oli harmaa, hirsinen Grännä-talo. Noustiin mäkeä harjulle ja siinä samalla tuli myös esille Brahelinna. Kysymyksiä taas pyöri päässä. Mikä, mikä….
Kuten aiemmin jo kirkon yhteydessä mainitsin kreivi Pietari Brahen, niin hän sai läänityksiä kuningatar Kristiinalta Ristiinasta. Keväällä 1646 aloitettiin linnakartanon rakentaminen Pyrhölän mäelle. Lääninvouti Hans Bomgård teetti työn talonpojilla ja soudattaen kiviä Saimaan Lintuniemestä. Rakennustyöt edistyivät kuitenkin hitaasti. Kymmenessä vuodessa kattoa ei oltu saatu paikoilleen, vaikka seinät, ikkunat ja savupiippu olivat paikoillaan. Rakennus saatiin asuttavaan kuntoon vuonna 1657. Rakennus oli kivestä, tiilestä ja puusta tehty kolmikerroksinen, käsittäen 15-20 huonetta.
Linnanpiha oli pohjois-eteläsuunnassa 54 metriä pitkä, leveimmillään se oli pohjoisosassa 21 metriä ja kapeimmillaan eteläosassa yhdeksän metriä. Korkeimmillaan nelimetrisen muurin läpi johti kolme porttia.
Pohjoisosassa oli kaksi pientä kulmaporttia. Mekin laskeuduimme mäkeä alas kulmaportista ja mäen alla oli toisen kaivon jäänteet.
Linnapihan keskellä sijaitsi linnakartano, joka oli kymmenen metriä leveä ja 20 metriä pitkä kolmikerroksinen asuinrakennus. Pohjakerroksessa olivat vartiomiehet ja veronkantajat, keskikerroksessa palvelusväki ja ylimmässä läänitysvouti.
Linnakartano määrättiin Savon jalkaväkirykmentin käyttöön, eversti Cromanin asunnoksi ja sitten sotilasvirkataloksi Brahelinnan läänitysten päätyttyä 1680-luvulla. Linna autioitui 1700-1721 isonvihan seurauksena. Sotilasvirkatalon kunnostusta vaadittiin 1730-luvulla, mutta kuitenkin puolen kilometrin päähän linnakartanosta rakennettiin uusi talo. 1700-luvulla tuhoutuneesta linnakartanosta purettiin ja vietiin kiviä mm. everstinvirkatalon rakennustarpeiksi.
Näkyvissä on pihalla kaivo ja tuosta kulmaportista laskeutuessa näkee toisen kaivon kivijäänteet.
Täältä löytyi Dunckerin kivi. Taas heräsi kysymys kukas nyt tämä herra on ollut. Kuten aiempi muistomerkin herra, tämäkin oli ollut sotilasherra. Joachim Zachris Duncker syntyi Ristiinassa ja oli Ruotsin armeijan everstiluutnantti.
Hieno paikka ja hienot, erikoiset nähtävyydet. Aika vain taas kerran oli rajallinen, mutta paikka oli historiallisen koukuttava. Onhan täällä lähellä ne kuuluisat Astuvansalmen kalliomaalaukset.
Ristiinan kirkko
Kissalammentie 2
52300 Ristiina
Brahelinna
Linnatie
52300 Ristiina
Nähtävyydet lähellä:
Astuvansalmen kalliomaalaukset
Kuvat ©2021. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 