Kalliolle kukkulalle
rakennan minä majani.
Sanat kuulostaa tutulle,
tänne voisin rakentaa majani.
Kuunnella lauluja lintujen,
katsella liplatusta laineiden.
Vuodenaikojen vaihteluja,
korkealta ihaillen.
Kevät on saapunut etelään, linnut laulaa täysin rinnoin, puiden silmut pullistelevat ja uudet pienet lehdet kurkottelevat kohti suurta, valoisaa maailmaa. Uusi kevään vihreys valtaa nurmikot ja pellot. Kevät, mikä ihana luonnon aika!
Aurinkoinen ilma valtaa myös mielen ja luonto kutsuu kulkijaa. Uusia, kivoja paikkoja etsimään.
Tällä kertaa suuntasimme Lähderannan kalliolle eli Lähdevuorelle Laaksolahteen. Kallio sijaitsee Laaksolahden Urheilupuiston vieressä ja auton sai hyvin parkkiin siihen viereen.
Lähderannan päiväkodin takaa lähti polkuja kalliolle ja kalliota kiertävälle kuntopolulle.
Polulle päästyämme silmiemme eteen avautui sinivuokkomeri… ensimmäiset sinivuokot tälle keväälle. Se tunne valtasi mielen, kuin pienen lapsen päästessä karkkikauppaan. Wau, wau ja wau!
Polkua oli helppo kuljeskella kallion laelle raskaan musiikin säestäessä matkaamme.
Syykin selvisi tähän luonnon hiljaisuutta rikkovaan jytkeeseen päästyämme kallion korkeimmalle kohdalle. Kolme nuorta ihmistä olivat kuvaamassa yhden tanssiesitystä musiikin tahdissa. Tosin nuoret olivat fiksuja, meidän saapuessamme Krissen kanssa paikalle, musiikki taukosi.
Lähdevuorella oli suuri, ehkä n.10 m halkaisijaltaan olevat näkötornin kivijalan rauniot. Kalliolta avautuivat hienot näköalat Pitkänjärven ylle. Me emme tienneet, että olisi voinut nähdä järven yli Träskändan kartanolle tai ainakin aikoinaan ovat näkymät olleet tornista sinne Pitkäjärven yli.
Ei ihme, miksi näkötorni oli valikoitunut tuolle paikalle. Näkötorni on kuulunut Dalsvikin kartanolle ja se oli rakennettu 1800-luvun lopussa. Alaosa oli graniittia, jonka jäännökset ovat vielä paikalla. Muuten torni oli ollut puurakenteinen.
Näkötornin alatasanteelta johtivat portaat ylätasanteelle, jossa oli ollut lippusalko. Voimme vaan kuvitella mielessämme nähtävyyksiä ylätasanteelta. Katse sieltä on siintänyt yli Pitkäjärven kohti Träskändan kartanoa ja muuallekin. Voihan se olla, ettemme enää kalliolta olisikaan nähnyt Träskändan kartanolle. Jatko- ja talvisodan aikana näkötorni oli toiminut ilmavalvonta-asemana.
Näkötorni oli palanut joskus 1950-luvulla, harmi sinänsä, koska kyseessä on ollut kuvien mukaan todella hieno näkötorni.
Rinteeltä lasketuessamme polkuja risteili ristiin rastiin, sivulla näimme etelärinteessä pyöreähkön kivikyhäelmän, joka osoittautui kartanon entiseksi lähteeksi, joka tosin oli kuivunut.
Laskeuduimme mäeltä kuntoradalle. Se kiertää kallion ympäri ja osittain Pitkäjärven rantaa. Rannalle oli tehty paikka, missä pääsee ihailemaan Pitkäjärveä. Keväisenä iltana se olikin erittäin kaunis, lintujen kuorolaulu kuunnellessa, ihaillen järven pintaa.
Rantapolulta katsottuna näköalakallio ei ollutkaan niin vaikuttavan näköinen kuin ylhäältä olisi voinut kuvitella.
Kuvassa näkyy Laaksolahden Areena, urheilupuisto ja sen alueella olevia rakennuksia. Dalsvikin entisen kartanon navetta jää oikealle. Kartano on purettu 1973, mutta navetta toimii nykyään Laaksolahden monitoimitalona.
Teimme mutkan kotimatkaamme, kun googlesta näimme paikan nimeltä Hamletin lempipaikka. ja uteliaisuus ei jätä rauhaan, joten paikka täytyi vilkaista. Emme kyllä muuta nähneet kuin puiston, joten ajattelimme sen olleen koiran nimeltä Hamletin lempipaikka, jossa se nautiskeli elämästään ja vei sinne emäntänsä tai isäntänsä. Vai olisiko se jonkun lemmikin viimeinen lepopaikka, jonka nimi oli Hamlet. Kuka tietää….
Dalsvik näkötornin rauniot
Pitkäjärventietä, auton voi jättää urheilupuiston pysäköintialueelle.
02720 Espoo
Helppokulkuinen
Kuvat ©2019. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 