Kalliomaalauksia ja
sahalaitoksia.
Kosken kuohuja
elämän touhuja
werlan historia kertoo
tällä ei vedä vertoo
Maailmanperintö kohde on tää
se paljon jo selittää
Kaunis keväinen, aurinkoinen ja erittäin lämmin ilma saatteli meidät matkalle. Kohteeksemme valitsimme Verlan, josta olimme lukeneet ja katselleet kuvia.
Pyörähdimme Lapinjärvellä matkallamme Verlaan, kiersimme vähän kylää ja paikallisuutta kunnioittaen ostimme Salesta jäätelöt ja jatkoimme matkaa ilmastoidussa autossa. Pukaro, Voikkaa, Kuusankoski. Minulle nimet ovat tuttuja lapsuudesta, olen lapsuuteni Kotkassa asunut ja Kymenlaaksossa liikkunut äidin ja isän kanssa. Kouvolasta noin 30 km entisten kuntien, Jaalan ja Valkealan alueella.
Verlantien varrella oli omakotitaloja, joten pysyvää asutusta on. Saavuimme kosken niskan edustalla olevalle parkkipaikalle. Parkkipaikka sijaitsi voimakkaasti virtaavan vesistön rannalla. Näimme kyltin kalliomaalauksista joka oli aivan parkkipaikan tuntumassa. Laiturilta näki maalaukset, jotka olivat kyllä hyvin vaikeasti tulkittavia.
Kartano, joka olikin pytinki, tietenkin ja muut hienot rakennukset. Tämä alue ei kuitenkaan tehnyt meihin Wau-ilmiötä, vaikka rakennukset olivat hienoa arkkitehtuuria ja taidolla tehtyjä. Padottu koski kuohuineen, jota emme päässeet kunnolla kuvaamaan. Tiiliset, äärettömän kauniit tehdasrakennukset.
Verla on ollut UNESCOn maailman perintöluettelossa vuodelta 1996. Omistajana ja ylläpitäjänä toimii UPM-Kymmene Oyj.
Hugo Neuman oli perustanut puuhiomon Verlankosken partaalle vuonna 1872. Uuden yhtiön perustivat 1882 Gottlieb Kreidl, Luis Haenel ja Wilhelm Dippelin, joiden toimesta rakennettiin toinen hiomo ja samalla sen yhteyteen rakennettiin pahvitehdas. Verlankosken ympärille muodostui kylä- ja tehdasyhdyskunta. Puinen hiomo tuhoutui tulipalossa vuonna 1892 ja samalla päätettin kaikki tulevatkin rakennukset muurata paloturvallisesti tiilestä. Kuivaamo on valmistunut 1893. Tehdasalue koostuu kolmesta osasta: pahvitehdas, kuivaamo ja kiillottamo.
Meidän epäonneksemme tämä paikka ei ollut auki. Emme siis päässeet tutustumaan sisätiloihin.Meidän oli tyytyminen katselemaan paikkaa ulkopuolelta. Tänne on palattava ja katselemaan Werlan sisätilojen historiaa.
Kissakoski osti Verlan Puuhiomon ja Pahvitehtaan vuonna 1920, Kissakosken paperitehtaan tulipalosta saaduilla vakuutusrahoilla. Kymin Osakeyhtiö osti Kissakoski Oy:n ja Verlan vuonna 1922. Verlan toiminta lakkautettiin vuonna 1964 ja kaikki irtaimisto laitteineen jätettiin paikoilleen.
Verla on avattu museoksi 1972. Kesäisin alueella toimii ruukkikylän pajat ja pieniä käsityöläismyymälöitä. Kahvila, sekä viinitilan myymälä leivonnaisineen.
Koristeellinen myllymakasiini on rakennettu 1902 vaaleasta tiilestä kevennykseksi punaisille rakennuksille. Rakennus on toiminut varastotilana ja nikkariverstaana. Päädyssä on toiminut vuosina 1952-1985 jauhomylly. Tässä päädyssä on Viiniverlan puoti. Toisessa päädyssä toimii kahvila.
Täytyi tehtaan väellä olla muutakin harrastusta kuin nikkarointi jne. joten Patruuna Kreidl rakennutti puistoon keilaradan. Vai liekö ollut tarkoitettu ns. ”paremmalle väelle”. Kahden kahdeksankulmaisen paviljongin välillä oli toiminut koristeellinen, katettu keilarata, mutta jäljellä on vain toinen paviljonki.
Jos harrastukset ovat olleet tärkeitä, myös turvallisuus on täytynyt taata jollakin tasolla. Tämä ukkeli tuolla kopissa säikytteli meitä, kun ohi siitä kävelimme.
Ikkunaton 6-kulmainen palokalustovaja on rakennettu 1890. Tehtaalla oli oma ruiskuryhmä.
Iso päärakennus eli Patruunan pytinki on rakennettu tehtaan johtajalle Gottlieb Kreidlille vuonna 1885, hänen asunnokseen. Hän toimi patruunana vuosina 1882-1908. Pytinkiä on korotettu 1898 tornimaisella päädyllä. Samalla tehtiin värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen. Rakennus toimi hänen jälkeen konttorina ja muut isännöitsijät asuivat siinä. Viimeisenä isännöitsijänä toimi Nils Lindblom vuosina 1951-1964, jolloin tehdastoiminta lakkautettiin.
Patruunan pytinki on arkkitehti Eduard Dippelin suunnittelema, joka oli Wilhelm Dippelin, osaomistajan, veli.
Samoin kuivaamo ja muut tiiliset rakennukset, mukaan lukien myllymakasiini.
Kävimme ostamassa paikallisesti tehtyä karviaslimodania Myllymakasiinissa toimivasta Viiniverlasta. Pikku myymälästä tallirakennuksesta maisteluiden jälkeen tuoretta lisäaineetonta lakritsia. Pidimme tauon veden äärellä kuunnellen kosken kuohujen yhtäjaksoista kohisevaa musiikkia, johon antoi osansa pesiänsä vartioivat lokit kirkunallaan. Tehtaan alapuolella olivat työmiehet töissään meidän nauttiessa herkkujamme helatorstain helteessä.
Hyvän, mutta vähän kirpakkaan jälkimaun omaavan juoman jälkeen jaksoimme jatkaa matkaa, kierroksen loppupuolelle. Nahat punoittaen lähdimme kotimatkalle, neiti Navin opastuksella. Liekö väsyllä ollut vaikutusta, kun emme katsoneet sen tarkemmin karttaa, vaan jossain vaiheessa ihmettelimme, että olemme matkalla Heinolaan. Heinolassa jyrää, mutta me jyräsimme Heinolan kautta Espooseen.
Verlan tehdasmuseo/ ruukkikylä
Verlantie 295
47850 Verla
Avoinna 1.5-1.10 ti-su klo 11-16
juhannusaatto suljettu
26.6.-15.8. joka päivä klo 10-18
16.8.-1.10. ti-su klo 11-16
Ravintola Verla aukeaa klo 10
Puodit aukeaa klo 11
Helppokulkuinen
Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 