Piru hyppeli kallion päällä
raivosi, heitteli kiviä täällä
Raivo laantui Piru taantui
Kallio murskautui
Rauha alueelle laskeutui
Kivet jäi jälkeen
Piru pakeni länteen
Metsään saapui hiljaisuus
Tästä tapauksessa on jo ikuisuus
Mitä lienee esi-isämme miettineet tästä paikasta, lienevätkö noin kuten runoon kirjoitin. Taikausko oli vanhaan aikaan täysin eri luokkaa kuin tänä päivänä, kuten nimestä voi jo ajatella, Pirunpesä. Onhan niitä pirunpeltoa ja vaikka mitä piruun liittyviä paikkoja. Piru-nimisissä paikoissa on uskottu elelevän pahoja henkiä. Täällä Pirunpesä on halkeama kalliossa.
Sateisen ajanjakson jälkeen koitti mukava aurinkoinen sunnuntai, joten vihdoin päätimme lähteä tutkimaan tämän paikan. Suunnistajia juoksenteli paikalla sinne ja tänne saavuttuamme parkkipaikalle. Ajattelimme ihmispaljoutta metsässä, mutta saimmekin yksiksemme liikkua metsäpolkua pitkin kohti pirunpesää.
Mikä metsä! Kuin satumaahan olisimme saapuneet, vihreä sammalmatto kaikkialla. Jos ei olisi ollut niin kosteaa, olisimme voineet kellahtaa metsän pohjalle pötköttämään ja katsella puiden latvoja sinistä taivasta vasten. Itikoistakaan ei ollut haittaa. Rauha ja hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa. Täällä olisi luullut mörrimöykyn asustelevan, mutta emme sitä nähneet.
Kosteudesta johtuen sammalikosta oli runsaasti sieniä. Punalakkeja, rusehtavia ja jopa kirkkaan oranssinkeltaista sieniä pilkotti sammaleenvihreää vasten.
Metsäpolku oli erittäin hyvin merkitty, jossain vaiheessa polulta noustiin kuntoradalle ja kohta viitta osoitti kohti Pirunpesää. Kalliot häämöttivät puiden lomasta, mutta näky oli silti yllättävä, kun se aukeni kokonaan.
Komeat kalliot nousivat korkealle ja kallioiden välistä kivilohkareet olivat vyöryneet kohti maata. Alue on pyöreähkö, lohkareiden edessä on sateiden ja korkeiden vesien aikaan lammikko. Näkyi siinä olevan myös nuotion jäänteet.
Pirunpesä on syntynyt jääkaudella, kun mannerjäätikön eteläreuna salpasi Tiirismaan kallioiden pohjoispuolelle jäätikön sulamisvedestä muodostuneen jääjärven. Jääjärven vesimassat purkautuivat kallioperän heikkousvyöhykkeen kautta etelään vieden mukanaan irtonaisen kiviaineksen. Suuremmat lohkareet kasautuivat louhikoksi purkautumispaikalle.
Kallioperä on Suomen kovinta kivilajia, eli kvartsiittia, mutta sekin rapautuu ajansaatossa, kuten Pirunpesän seinämissä on tapahtunut ja lohkareet ovat lisääntyneet.
Aallonmerkkejä eli muinaisten aaltojen pohjahiekkaan jättämiä jälkiä voi havaita kivilohkareissa ja seinämissä. Kivistä voi löytää erilaisia hahmoja, kuten itsekin löysin oikealla olevasta kuvasta, koiran tai se voi olla vaikka apina tms.
Tutkailimme katseilla kohti korkeuksiin ja kävimme alkupään lohkareita ihailemassa. Yhdessä ulokekivessä olin näkeväni kasvojen profiilin, joten suuntasin sitä kuvaamaan, mutta lähestyessäni sitä se muutti muotoaan. Voihan siinä edelleen nenän nähdä.
Emme lähteneet sen enempää lohkareikkoon kapuamaan vaan nousimme kallioiden vieressä olevaa polkua pitkin etsimään tietä kohti kallion lakea. Täällä risteili polkuja sinne ja tänne, mutta kuitenkin oli helppo nousta eksymättä syvemmälle metsään.
Toinen meistä uskalsi kurkki laelta alas ja toinen pysytteli vähän kauempana kukkaa kuvaamassa. Aivan alemmille tasoille emme menneet, kun olemme pelkureita varsinkin sateen kostuttamilla sammaleisilla kallioilla.
Siltikin paikka teki suuren vaikutuksen ja mahdollisuus on palata tänne uudelleen ja kiertää koko Tiirismaan kierros, joka on noin 4,5 km pituinen. Tällä kertaa meidän kartanlukutaidoissa oli vikaa, ettemme osanneet tulkita reittiä oikein, joten palasimme takaisin autolle ihaillen ja huokaillen kaunista sammalmetsää.
Metsän sanotaan rauhoittavan mieltä ja sielua. Tähän voi yhtyä. Jäi niin hyvä olo sammalmetsästä ja sen rauhoittavasta kosketuksesta sielussa. Piru oli poistunut alueelta, emme tunteneet minkään pahan olemassaoloa, vain metsän hyvän henget puhuivat siellä tällä kertaa.
Pirunpesä
Arvi Hauvosentie 2 (P-Paikka)
15860 Hollola
Autopaikalta lähtiessä metsäpolku, joka on juurakkoinen, mutta parkkipaikalta lähtee pieni oikopolku kuntoradalle, jolloin matka pirunpesälle on helppo. Pirunpesällä on kivikkoista, mutta siellä pärjää hyvin heikkojalkaisempi.
P-paikka on reitin alkupäässä ja se on suhteellisen monelle autolle varustettu
Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 