Kultalähde ja Hyyppärän luontopolku, Kiikala, Varsinais-Suomi

Metsän keskellä on paikka mystinen.
Lähde tumma, hiljainen.
Vesi tummanpuhuva.
Ympärillä hiljaisuus
Ei kuulu puitten kuiskaus
Vain oma hengitys.
Lähde ei kerro tarinaansa
me vain arvaillaan
ja sen salaperäisyyttä kunnioitetaan.

Pääkaupungin valtasi harmaus, mutta silti päätimme tuulettaa päätämme ja mennä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, mutta minne, on se ikuisuuskysymys. Kaipasimme luontoa, metsää sekä liikkumista luonnon rauhassa. Krisselle välähti mieleen Kultalähde Kiikalassa, joten kohde oli valittu. Kiikalaan siis.
Nti Navi kertoi reitin, Krisse ohjeisti ja bloggari ajoi. Yllätys ei lienee suuri, jos ajaja ei käänny siitä risteyksestä josta piti, joten ajelimme sitten Kiikalan kirkkoa ihailemaan auringonvalossa.

Kiikalan kirkon luona olevaa maalaismaisemaa.

Kirkkokierroksen jälkeen suuntasimme takaisin ja käännyimme oikeasta risteyksestä. Risteys oli oikea, mutta kohde ei. Päädyimme puomin eteen, josta tie olisi jatkunut ilmeisesti Seurakunnan Leirikeskukseen.
Se mikä harmittaa eniten meissä, olemme kuitenkin muutaman vuoden näitä reissuja tehneet, kohteita etsineet ja silti luotamme liikaa Nti Navin ohjeisiin, emmekä tutustu kohteeseen etukäteen. Toki tähän vaikutti se, että google-karttaan laitoimme kohteeksi Kultalähteen, emme Hyyppärä-Kultalähteen luontopolkua, kun emme sitä tienneet, että siellä semmoinen polku on. Luulimme, että lähde on metsän keskellä ja sinne johtaa vain metsäpolku. Nytkin olisimme kerralla osuneet oikeaan, jos olisimme tutustuneet kohteeseen tarkemmin mr. Googlen avulla.

No ei muuta kuin uusi yritys ja vihdoin pääsimme perille. Oikein nauratti, kun pääsimme Hyyppärän luontopolun parkkipaikalle, jossa tilaa oli monelle autolle, oikein hyvä opaskartta Kultalähteen sijainnista ja merkityt polut kohteeseen.

Polut olivat erittäin hyvin merkityt puihin ja ne olivat sopivin välimatkoin.

Nauru ja jopa hymy hyytyi, kun alkumatkan kävelimme suhteellisen helppoa polkua rallatellen, rupatellen ja ihaillen sammaleisen kaunista luontoa, vanhoja puita, niissä kasvavaa jäkälää sekä naavaa. Hengitelimme puhtaan metsän raikasta ilmaa.

Tuli alamäki, jyrkkä alamäki. Syvät huokaukset täyttivät metsän hiljaisuuden. Maa oli kostean märkää, havunneulasten peittämää ja juurakkoista. Lähdimme laskeutumaan. Kaikki keskittymisemme laitoimme siihen mihin jalkamme laitoimme, ettemme kompastu tai liukastu.

Alamäki oli jyrkkä, vaikka kuva ei kerro koko totuutta mäen jyrkkyydestä.

Korkeiden puiden välissä pilkotti lähteen turkoosilta hehkuva vesi, joten olimme saapuneet Kultalähteelle. Kultalähteessä on myös käytetty mainintaa uhrilähde, ilmeisesti näin se on muinaisessa ajassa ollutkin. Lähteelle saapuessa paikassa tuntee jotain maagista ja mystistä tunnelmaa. Vesi ei väreillyt, vaan hiljaa pysyi paikoillaan tiheän puuston keskellä sen hellässä syleilyssä. Oli erittäin rauhallista, ei kuulunut edes puiden suhinaa.
Kultalähteestä kulkee ”vanha tarina, jonka mukaan syvällä harjujen kätköissä sijaitseva Kultalähde kätkee aarteen, jonka kaltaista ei ole toista. Täydenkuun aikana sen voi nähdä heijastumana kristallinkirkkaassa ja jäänraikkaassa lähdevedessä. Monet ovat sitä yrittäneet nostaa, mutta lähde on yhä pitänyt kiinni omastaan. Arvellaan, että sellainen ihminen, joka vilpittömin mielin sanaakaan lausumatta ja taakseen katsomatta ryhtyy aarteen nostoon, voi siinä onnistua.” (Teksti rannan opastaulusta).

Kultalähde on noin kaksi ja puoli metriä syvä, ja siihen liittyy lukuisia puroja ja pieniä lähteitä. Ei se ollutkaan mikään pieni lähde, vaan yllättävän suuri. Se on suojelullisesti arvokas. Lähdeveden käyttö, likaaminen ja kalastus on kielletty. Lähdettä ei tule kiertää rantoja myöten rantojen kulumisen takia. Lähteen rannalle on laitettu aidat, jonka kohdalla voi käydä ihailemassa lähdettä.

Aidat johdattavat lammen rannalle, josta voi käydä ihailemassa Kultalähdettä.

Kuusien heijastukset saavat lähteen veden näyttämään vihreänturkoosilta.

Hyyppärän luontopolku kulkee Hyyppärän harjualueella, joka kuuluu Kolmannen Salpausselän reunamuodostumaan, ja se ulottuu kokonaisuudessan Kemiönsaarelta Hämeenlinnaan saakka. Alue kuuluu Hyyppärän ja Kultalähteen luonnonsuojelualueeseen. Hyyppärän alueella on Varsinais-Suomen korkein kohta eli 140 m meren pinnasta. Alue on vaihtelevaa harjukumpareita ja suppakuoppia.
Hyyppärän harjualueelta löytyy harjujen lisäksi soita, lähteitä, lampia, järviä ja kallioita.

Kultalähteeltä täytyi päästä takaisin autolle. Luontopolku on hyvin merkitty kiertoreitti ja lyhyemmällä reitillä eli sinisellä merkityllä polulla on pituutta 1,8 km ja pidemmällä punaisella merkityllä 2,3 km. Kummankin polun kohdalle on laitettu maininta polkujen vaativuudesta. Polkujen erkaantumiskohtaan päästessämme, jäimme arvuuttelemaan kumpaa reittiä palaamme takaisin. Sinisen reitin suuntaan katsoessamme puhalsimme syvään henkeä, että huh, huh. Punaisen reitin suuntaan katsoessamme näimme loivaa alamäkeä. Ei ollut kolikkoa, jota heittää, vaan päätimme lähteä kohti jyrkkää nousua harjun laelle. Siellä sai taiteilla ja pikkukuusien oksista pidellä kiinni, että ei lähde valumaan takaisin alamäkeen.
Täytyy myöntää, että keuhkot pihisten ja odottaessamme hengityksen tasaantumista koimme suurta tyytyväisyyttä saavutuksemme johdosta päästessämme harjun laelle. Oli niin voittajaolo.

Tuonne, tuonne ylös oli meidän kavuttava, tuolla noin keskellä pilkottaa etapin päätepiste. Sinne vaan päästiin, vaikka haastetta olikin.

Punaisella merkitty reitti olisi lähtenyt tuonne, jonka vaativuudesta emme nyt päässeet nauttimaan.

Laelta laskeuduttiin vielä pikkumäki alas ja päästiin nauttimaan ansaitut eväskahvit.

Luonto oli täällä hienoa ja erilaista. Johtuuko kosteudesta vai mistä, mutta täällä oli metsä hyvin sammalpohjaista ja puita paikoitellen peittivät jäkälät, naavat sekä sammalet. Reitti ei ollut helpoimmasta päästä ja kuivemmalla säällä olisi ollut helpompi kulkea kuin näin syksyn kosteudessa. Maasto oli märkää sekä liukasta. Varsinkin jyrkissä kohdissa puista tippuneet lehdet ja havunneulaset sekä puiden juuret tekivät polusta erittäin haastavan.
Pääasiallisesti reitti oli erittäin hyvin merkitty ja merkit olivat hyvin näkyvillä, ettei eksymisen vaaraa ollut. Kultalähde oli mielenkiintoinen, rauhallinen paikka luonnossa kulkemiseen ja heille jotka tykkäävät haastavista reiteistä.

Hyyppärän luontopolku ja Kultalähde
Oinasjärventie 366
25390 Salo

Kohde on haastava jyrkkien laskujen ja nousujen takia. Ei sovi huonokuntoiselle.

P-paikka on hyvä ja parkkipaikalla on opastustaulu poluista sekä siinäon selkeästi kerrottu polun kiertosuunta.

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.