Vihdin kirkko, Uusimaa

Oli juhannus, tuo keskikesän juhla vaihtelevine ilmoineen. Myrsky ja vesisade riepotteli kesän juhannusaaton juhlijoita, mutta sentään räntäsateilta vältyttiin.
Myrskyisen aaton jälkeen juhannusaamu valkeni aurinkoisena. Viime vuoden kesäisen kaunis juhannusaaton päivä ja muistoissa siintelevä Pyhän Birgitan kirkon raunioiden rannalla oleva Kirkkojärven kaunis maisema sai meidät suuntaamaan Vihtiin. Vihdin keskustaan tullessamme rakennukset näyttivät tutuille ja kirkko seisoi oikealla ylväästi mäen päällä tutun keltaisessa asussaan.
(Vihdin kirkon kirjoitus aloitettu muutama vuosi sitten, mutta Vihti on ollut meidän joka vuotinen käynti kohde jo muutaman vuoden ajan).

Tänä armon vuonna 2023 ajoimme kirkon ohi ja kylän raitti oli autojen valtaama ja kirkon suunnalle katsoessamme kirkon suunnalle näimme kirkon mäellä olevan paljon väkeä. Joten suuntasimme Pyhän Birgitan kirkon raunioille ja Kirkkojärven laineita katselemaan. Suomen lippu liehui tuulessa iloisesti taivaan sinessä valkoisia pilviä vasten juhannuksen kunniaksi, suurta kesäistä juhlaa kunnioittaen.
Tutut kuviot jätettiin taakse ja palattiin kirkolle.

Ylhäältä tuleva auringonsäde oli kuin pyhä valo kirkon päällä.

Portaat johdattavat Niuhalanraitilta kulkemaan kohti kirkonmäkeä ja kirkkoa.

Vihdin ”uusi” kirkko sijaisee Hartamäen laella. Kirkolle pääsee pitkiä portaita pitkin, mutta me ajoimme auton kirkon p-paikalle. Aurinko kirkasti kivasti kirkon keltaisia seiniä. Kirkko on suuri, ristinmuotoinen, valmistunut vuonna 1772. Kirkon on suunnitellut ja rakentanut Antti Piimänen. Kirkko on joutunut kahdesti salaman iskun kohteeksi vuosina 1818 ja 1846 tuhoisin seurauksin. Kirkosta paloi lähes kaikki palava, urut ja alttaritaulu. Kirkonkellot sulivat. Ainostaan kynttiläkruunu pelastui. Kirkosta jäivät pystyyn tiiliseinät.
Vuoden 1818 palon jälkeen kirkko korjattiin italialaisen Carlo Bassin piirustusten mukaan ja vihittiin käyttöön uudelleen 1822.
Jälleen kaikki tuhoutui toisessa palossa 1846. Jotakin irtaimistoa kuitenkin saatiin pelastettua. Jo ensimmäisestä palosta pelastettu kynttiläkruunu pelastettiin jälleen. Bassin suunnitelmien mukaan kirkko jälleen korjattiin ja kirkko vihittiin korjausten jälkeen käyttöön vuonna 1848.
Kirkko peruskorjattiin perusteellisesti 1928-29 arkkitehti K.S. Kallion johdolla, jolloin toinen ristivarsi muutettiin rippikoulusaliksi, toinen sakaristoksi ja kirkkomuseoksi. Yleisölehterit poistettiin kirkosta ja saarnastuoli siirrettiin nykyiselle paikalle.
Muutenkin erilaisia korjauksia on tehty eri vuosina.

Vihdin ollessa vuosien ajan juhannusajelukohteenamme, tällä kerralla sattui niin, että kiertäessämme kirkon, näimme yhden pariskunnan tulevan kirkon sivuovesta ulos ja kysyimme heiltä pääseekö kirkkoon tutustumaan. He kertoivat siellä olevan kirkkoemännän siivoamassa kirkkoa konfirmaation jäljiltä. Joten kiiruhdimme sisälle ja pääsimme tutustumaan kirkon sisätiloihin. Sattui vielä niin hauskasti, että saimme saman päivän iltapäivälehtien lööpeistä lukea Vihdin kirkon pappien ja seurakuntatyöntekijöiden viihdyttävästä esityksestä Käärijän Cha Chan tahtiin konfirmaation aikana.

Viimeinen leposija on hienolla paikalla hienossa sukuhaudassa komean temppelin alla.

Sukuhaudan katossa olevat komeat maalaukset ja lohduttava teksti.

Berndt Godebhjelmin maalaama v. 1846 ”Jeesuksen ylösnousemus” säästyi vuoden 1846 ylipalosta sen ollessa pappilassa odottamassa alttarin valmistumista.

Kirkon kuoriosassa on kattomaalaus, joka esittää neljää evankelistaa eli Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta. Niiden alla on heidän omat symbolinsa, Matteuksella enkeli, Markuksella leijona, Luukaksella härkä ja Johanneksella kotka. Maalaukset ovat maalanneet Paavo Leinonen yhdessä koristemaalari Gösta Eklundin kanssa vuosina 1928-29 kirkon peruskorjauksen yhteydessä.