Läheltä voi löytää kauneutta
koskematonta upeutta
ei tarvitse kauas matkustaa
läheltä jo mielihyvän saa
aistia meren, luonnon
puiden huminan
Moni on saaren nähnyt Länsiväylää ajellessaan ja siellä sijaitsevan Sinebrychoffin huvilan, mutta harva on varmaan pistäytynyt saarella. Toki, ne jotka ajelevat rantaraitilla pyörällä tai kävellen, voivat eksyä saaren rantatielle.
Auton saimme Vesiurheilukeskus Laguunin parkkipaikoille. Karhusaareen lähdimme reippaasti kävelemään Laguunin parkkipaikalta kohti saaren keskustaa. Ensin tuli vastaan aitta-varasto rakennus, jonka seinät oli koristeltu graffiteilla. Kohta polku kääntyi metsään ja mustikanvarpujen kahistessa jalkojamme alla saavuimme kallioille, joilta näimme taas rakennuksen. Täällä sijaitsee huvilaan liittyvä rakennuksia. Kallioiden päältä laskeutuessa pääsee rantaraitille.
Karhusaari on helmi Espoon Keilalahden kupeessa. Siellä on vielä arvokasta luonnonmukaista aluetta uimarantoineen. Tänne oli suunnitteilla Lastenmaailma, mutta se hanke onneksi kaatui. Tämä oli yllättävä paikka, kun ensimmäisen kerran täällä kävimme ja ihastuimme heti alueeseen. Koristeena kakun päällä on Sinebrychoffin uusrenessanssi-tyylinen huvila, joka oli kauppaneuvos Nicolas Sinebrychoffin rakennuttama vuosina 1856-1896. Huvilan suunnitteli arkkitehti K.A. Wrede. Wrede oli ollut Euroopassa opintomatkalla ja toi sieltä vaikutteita tähän huvilaan. Päärakennuksen lisäksi alueella on vielä Hevosmiehen talo, varastorakennus, entinen talli, viljamakasiini ja vaunuliiteri. Purettuja rakennuksia ovat sauna, uimahuone ja venevaja.
Nicolas Sinebrychoff ei kauan kerennyt nauttia komeasta huvilastaan menehtyessään 40-vuotiaana 1896. Leski Anna Nordenstam vietti kesiään Karhusaaressa kuolemaansa saakka eli vuoteen 1944. Uno Donner Sinebrychoffien tyttären Olgan mies lahjoitti tilan 1956 Stiftelsen för Åbo Akademille. Ja samana vuonna huutokaupassa myytiin huvilan irtaimistoa. Vuodesta 1965 huvila oli vuokrattuna toimistokäyttöön. Karhusaari tuli Espoon kaupungin omistukseen vuonna 1980 ja 1985 päätettiin kunnostussuunnitelma ja rakennukset kunnostettiin kulttuurikäyttöön.
Hulppean kokoinen on tämä lasiseinäinen huvimaja tämän päivän mittapuun mukaan. Huvimajan ikkunoita kuvasimme elokuussa ja marraskuussa.
Nykyään rakennuksesta voi vuokrata tiloja, kulttuuri-, seminaari-, kokous- ja juhlakäyttöön. Salonki, vanha ruokasali, pelisali, lasikuisti, aputila sekä keittiötiloja. Hienot puitteet kaikkeen mahdolliseen.
Tie vie laiturille.
Karhusaarella on sotaisampi historia, kuten tekstissä lukee. Linnoitukset ovat kuuluneet Viaporin osana Helsingin edustan puolustusjärjestelmää. Aika on syönyt maata ja tasoittanut linnoituksen monttuja. Silti kiintoisa historiapläjäys. Linnoituksia on pitkin pääkaupunkiseutua, toiset paremmin säilyneitä, toiset huonommin.
Balustradikaiteet ympäröivät tasaista, suurta terassia, jonne johdattavat komeat kiviset portaat. Terassilta on komeat näkymät merelle, kun puut ovat paljaana. Voi kuvitella olevansa kuninkaallinen noustessaan näitä portaita ylös.
Rakennuksessa on hienoja ja taidokkaita maalauksia. Harvoin näkee tälläisiä rakennuksissa. Erikoisen muotoinen rakennus erikoisine taiteiluineen. Siinäpä riittää ihmettelemistä.
Rannassa on hieno laituri. Millaisilla paateilla liekkään rantauduttu. Höyrylaivoilla, purjeveneillä vai jollain muilla vesikelpoisilla kulkuneuvoilla. Tänä päivänä laiturin ohittaa moottoriveneet, vesiskootterit, suppilaudat ja rauhallisesti liikkuvat kanoonit. Länsiväylän toisella puolella on vesipuisto Laguuni, joista voi vuokrata kanootin ja tutustua merenpäälliseen elämään.
Bloggari tykkää välillä maalailla. Karhusaaren laituri on ollut oiva kohde taiteellisen harrastuksen paikkana hyvän porukan seurassa. Upea merimaisema suorastaan pullauttaa aivoista asiat paperille.
Kartanon talousrakennuksia takapihan kallion päältä katsottua. Täällä pääsee pienelle metsäseikkailulle, kun haluaa vähän poistua kulkureiteiltä.
Jäljellä on vielä näkyvissä jälkiä vanhasta puutarhasta omenapuineen. Navetan takana oli todella vanha ja ränsistynyt omenapuu, joka kuitenkin jaksoi vielä kukkia työntää. Sitkeitä puita, täytyy myöntää.
Ollaan käyty täällä muutaman kerran, joten kuvia on myös talvisesta maisemasta.
Ränsistynyttä kauneutta, metsän, luonnon luomaa kauneutta ja ihmisen kasamaa luvatonta kauneutta. Niin monelta kalliolta ja meren rannoilta on löytynyt näitä luvattomia nuotiopaikkoja.
Rantaraitilta kulkiessaan kannattaa poiketa kohti Karhusaaren uimarantaa ja kiertää rantatietä pitkin huvilalle. Rannalla tulee vastaa erikoinen puu, joka sitkeydellään yllättää kulkijan. Puusta kuva alempana.
Karhusaaren yksi erikoisuus on tämä mänty, joka kasvaa vaakatasossa. Sitkeästi se kitkuttaa elossa maaten kiven päällä, latvus vettä hipoen ja juuret vahvasti maassa. Poikkea tieltä ja mene rantaan. Ihaile puuta ja istahda penkille katsomaan merinäkymää lokkien lennellessä ympäriinsä. Voit nähdä kalankin hyppäävän.
Karhusaareen pääsee autolla, sillä saaressa on noin kymmenen autopaikkaa, mutta me ollaan auto jätetty Laguunin edessä olevalle p-paikalle. Länsiväylän alitse kulkee parikin alikulkusiltaa, josta pääsee Karhusaareen. Keilaniemen korkeat rakennukset antavat silhuettia taivaan väreille.
Karhusaari
Sinebrychoff huvila
Karhusaarenpiha 5
02100 Espoo
Karuhusaaressa on noin kymmenen autopaikkaa lähellä uimatantaa vanhan rakennuksen luona. Auton voi jättää P-paikalle Keilaniemen puolella olevan vesipuisto Laguunin kohdalle.
Kohde on helppokulkuinen
Kuvat ©2021. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 
Karhusaareen ajaminen EI OLE kielletty. Suunta, jota tarjoat ajokiellon perusteeksi, on ulosajoväylä. Espoon suunnasta Länsiväylältä on laillinen ajoreitti Karhusaareen. Saaressa on noin 10 auton pysäköintipaikat. Mainttakoon samalla, että renessanssi-sanassa on sekä lausuttaessa että kirjoitusasussa neljä s-kirjainta. Muutama muukin huomio olisi, mutta tässä nämä pari.
TykkääTykkää
Kiitos huomioista, päivitin blogin.
TykkääTykkää