Mennäänkö sinne,
mennäänkö tänne
minne ennätämme.
Täysin päämäärätöntä.
Mennäänkö Lohjalle,
Mennäänkö Karjaalle.
Päädyimme Pohjalle.
Reissukärpänen puraisi oikein kunnolla levottomia sieluja, kun kinkut oli sulatettu ja oli tullut levättyä riittävästi. Paluu arkeen ja lumen tulo sai meidät lähtemään liikkeelle ja katselemaan lumisia maisemia. Pohdimme ja mietimme eri kohteita ja paikkoja, mutta päädyimme vain ajelemaan. Toisaalta ne on kivoja roadtrippejä, kun mennään vaan jonnekin.
Rannikkotietä Inkooseen. Meidän roadtripistä tuli kirkkokierros ja joulukuusien metsästely, mistä löytäisimme valaistuja kuusia. Käytiin katsomassa miltä näyttää luminen Inkoon kirkko. Kivalle näytti, vaikka olikin kylmä. Pakkasta ei ollut kuin pari astetta, mutta mukavan hyinen merituuli sai kuvaajien näpit jäätymään. Nopeasti pikku kierros kirkkomaan ympärillä, autoon lämmittelemään ja hörppäämään lämpöiset kahvit. Lämmin kahvimuki lämmitti myös sormia sopivasti.
Kahvien jälkeen matkattiin lämpöisin mielin Karjaalle, keskustan kautta Karjaan kirkolle. Tuttuja maisemia, silti niin erilaisia lumen vallatessa näkymän. Keskustasta löytyi uusia teitä ja uutta katseltavaa vanhoilta huudeilta. Aivan mahtavaa. Kuten Karjaan asemarakennus ja veturitalli.
Ei näkynyt joulukuusta valoineen, nähtiin kadulla jouluvalot. Jatkoimme kirkolle katsomaan, miltä näyttää jouluinen kirkko. Kirkko näytti kauniille, rauhalliselle, samoin kirkon alue pappiloineen. Sisällä paloi kutsuvasti jouluvalot ja ulkona aidan vieressä oli kynttilälyhty. Kirkkoa kiertäessämme hiljaisuuden rikkoi urkujen soitto, joka tuntui mystiselle. Ovet olivat lukossa, joten oletimme kanttorin siellä soittelevan.
Karjaan Pyhän Katariinan kirkko on 1400-luvulla rakennettu keskiaikainen kivikirkko, joka on seisonut tällä paikalla jo vuosisatojen ajan.
Tapulin on rakennettu 1768. Tapulissa kumajaa kahden kellon voimalla, toisessa kellossa vuosiluku 1477, kertoen erilaisia sanomia ihmisille. .
Kirkkokansan on täytynyt osoittaa nöyryyttä tullessaan kirkkoon tämän portin kautta, sen verran matala se oli. ( Ainakin meille). portti Puujärvelle päin.
Kirkon vieressä on tämä pitäjäntupa, jonka kerrotaan olleen Flythströmin torppa, joka on siirretty 1876 tälle paikalle. Pitäjän tuvan ikkunasta loisti joulu kauniisti katselijoiden silmiin.
Pupusen jäljet johdatti kirkolta poispäin. Minneköhän meidän jäljet johtavat ja mistä löydämme itsemme päivän aikana. Emme käyneet tapaninpäivänajelulla, joten tämä loppiasajelu korvasi sen. Saimme vielä nauttia joulunajan tunnelmista, koristelluista pihoista ja valoista. Loppiaiseen joulu loppuu vai miten se meni.
Jatkettiin matkaa ja silmiin osui Pinjaisen tienviitta. Isolta tieltä Billnäsin ruukkikylä on aivan tien vieressä. Päädyimme ihailemaan auton ikkunoista talvista kylää. Kylätie oli hiljainen ja valkoinen. Taivas hennon sininen, pilvinen.
Mustionjoki kulkee Billnäsin läpi. Rannalla, lähellä siltaa näimme tämmöisen hautakiven. Emme tiedä miksi se on siinä tai mitä siinä lukee.
Billnäsistä matka jatkui Pohjalle, jotenkin aina välillä sinne päädytään, Pohjalle. Matkan varrelle mahtuu tämä eteläisen Suomen korkein hiihtokeskus, Påminne.
Saavuimme Pohjan Pyhän Marian kirkolle, joka sijaitsee vanhalla markkina- ja uhripaikalla on rakennettu vuosina 1475-1480. Tämäkin kirkko on kaunis kivikirkko kauniine kellotapuleineen.
Ja täältä se löytyi etsimämme valaistu joulukuusi Pohjan kirkon pihalta. Retkemme ja joulumielemme oli pelastettu! Jee! Kannatti käydä Pohjalla. Kirjoittajan huomautus, että olemme Krissen kanssa niiiiiin jouluihmisiä!
Karjalohjan kirkko
Keskustie 30
09120 Karjalohja
Billnäsin ruukkikylä
Pohjan kirkko
Keskusraitti 2
10420 Pohja
Kuvat©2020. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 