Kosket ne pauhaa
saamatta rauhaa.
On täällä juhlittu
puheita pidetty
On kalastettu ja uitu
viljaa jauhettu
ja tukkeja uitettu
Pääkaupunkiseudun yksi hienoimmista koskialueista on Nurmijärvellä sijaitseva Myllykoski. Koski on helposti saavutettavissa valtatie 13 Helsinki-Tampere-moottoritien itäpuolella.
Myllykoski on yksi Vantaanjoen 50 koskista. Korkeuden puolesta se sijoittuu sijalle neljänneksi. Pituutta sillä on 400 metriä ja pudotuskorkeutta 11 metriä. Koskea voi ihailla kosken ylittäviltä silloilta. Alueella voi nauttia kosken kuohujen äänistä paistaen makkaraa tai muita eväitä syöden tulentekopaikoilla. Alue sopii erittäin hyvin luontokohteeksi lasten kanssa. Voi kalastella tai muuten tutkia luonnon ihmeitä.
Matkaa voi jatkaa kierrellen merkittyjä luontopolkuja pitkin tai pidempää Seitsemän Veljeksen vaellusreittiä vaikka Hyvinkäälle tai Helsinkiin.
Kosken rannoilla on ollut 1580-luvulta alkaen nurmijärveläisten sekä palojokelaisten myllyt. Kirkonkyläläisten myllyn rauniosta voi nähdä maastosta jälkiä, mutta palojokelaisten myllyn kohdalle rakennettiin voimalaitos vuonna 1920. Ja myllytoiminta siirrettiin kylien keskustaan.
Löysin kiintoisan kuvan, jossa näkyy kosken maisemaa ja vanha maantie sekä voimalaitos. Maisemat ovat muuttuneet sadassa vuodessa paljon. Pellot metsittyneet, rakennukset hävinneet. Kosken patorakennelma hävinnyt. Mutta koski on säilynyt. Tässä on minusta on hyvä näkemys siitä, että miten maisema elää elämän eri vaiheissa eri tavalla eri vuosikymmenillä.
Tuntematon, Valokuvaaja 1920-1929.
Nurmijärven museo. Lähde Finna.
Vantaanjoki oli 1700-luvulta lähtien ollut tärkeä uittoväylä. Puutavaraa kuljetettiin joen varrella oleville sahoille. Talveksi tukit säilöttiin rannoillle ja uitto alkoi keväällä jäiden lähdettyä. Rannoilla, koskipaikan molemmille puolille tehtiin puusta puomit, jotta tukit eivät juuttuisi rannoille. Vielä tänä päivänä on nähtävissä tukipaaluja Myllykosken rannalla.
Kuvat: Oy Amatör Helsinki AB, Valokuvaaja 1930-1939.
Nurmijärven museo. Lähde Finna.
Myllykosken tienoot olivat säätyläisten retkipaikkoja 1800-luvun loppupuolella. Ei ihme, jos tänä päivänäkin maisemat houkuttelevat ihmisiä ihastelemaan kosken kauniita maisemia. Siellä myös ravustettiin, mutta ravut vähenivät Vantaanjoesta 1900-luvulla ja 1930-luvulla rapuja sai enää Nukarin (toinen koskipaikka Nurmijärvellä) koskipaikoista.
Hauska yksityiskohta löytyy Myllykosken hisrtoriasta. Myllykosken myllykourussa on ollut suihku. Kirkonkylän herrasväkeä, nuoria ja vähän vanhempiakin kävi kesäisin virkistävässä suihkussa.
Voima-aseman alapuolinen ranta toimi uimapaikkana.
Kuten alussa mainitsin Aleksis Kivestä, hän asui veljensä vuokraamassa Myllymaan talossa 1862-1863, joka sijaitsee Myllykosken lähellä. Siellä hän viimeisteli Kullervo-näytelmänsä, jonka loppukohtaus on sijoitettu Myllykoskaen kaltaiseen maisemaan.
Kiven kerrotaan kuljeskelleen metsässä. ottaneen ryöppykylpyjä ja hauskuuttaneen lapsia jutuillaan.
Kuten tänäkin päivän Myllykosken alue on suosittu kalastupaikka. Verraten entiseen aikaan kalansaalis taitaa olla huomattavasti laihempi. Vantaajoki oli vielä 1900-luvulla kalaisa joki. Joesta saatiin säynäviä, haukia ja ahvenia. Keväällä kalastetiin rysillä, merroilla ja katiskoilla. Alkukesällä ongittiin. Samoin uistimilla ja rantavesissä lekottelevia haukia pyydettiin kolkkaamalla.
Myllykosken yläjuoksulla oli hyviä onkipaikkoja, Tamppikoski, Kallionnokka, Haapojennokka, Sileäranta, Pekkolannitty ja Vuohenpääkoski.
Voimalaitoksen tulo Myllykoskelle muutti kosken luonnetta. Voimalaitoksen puoleinen ranta pengerrettiin ja koski perattiin voimalaitoksen alapuolelta. Voimalaitos valmistui maaliskuussa 1920 Palojoen puoleiselle rannalle. Padolta voimalaitokselle johti paksu puuputki. Voimalaitoksen yläpuolinen pato oli aluksi 11 metrinen, mutta se korotettiin 13 metriin.
Kalle Sairanen, Valokuvaaja 1920-1929.
Nurmijärven museo. Lähde Finna.
Voimalaitos purettiin kannattamattoma 1970 ja se purettiin vuonna 1982. Padon päällä on nykyään kävelysilta. Padolta johtava puuputki on osittain yhä olemassa ja voimalaitoksen rakenteet näkyvät maastossa.
Myllykosken ranta on ollut kesäjuhlien viettopaikka. Juhlien pitäminen alkoi 1920-luvulla, kun seitsenjäseninen torvisoittokunta kokoontui voimalaitokselle harjoittelemaan. Soitto kuului kauas ja nuoria kerääntyi sillalle kuuntelemaan harjoituksia.
Kotiseutujuhlia pidettiin 1940-1950 luvulla, jolloin ohjelmissa oli juhlapuhe, musiikkia, tarjoilua, pelejä ja leikkejä. Juhannusjuhlat näytelmineen kuuluivat myös Myllykosken ohjelmaan.
Nykyään voi kokoontua tänne vaikka maalausryhmän kanssa ikuistamaan Myllykosken kaunista luontoa, kuten alakuvassa näkyy.
Kutsun itse Myllykoskea neljän sillan koskeksi. Sillat ovat vahvasti läsnä täällä. Alimman sillan, joka on lohkokiviarkkujen varaan rakennettu, kohdalla kulki vanha maantie Nurmijärveltä Tuusulaan.
Kerrotaan, että tie oli niin jyrkkä, että talvikeleillä ajaminen oli haasteellista. Suurin onnettomuus sattui, kun Suomisen kauppa-auto suistui sillalta jokeen. Ihmiset selvisivät turmasta onneksi vain säikähdyksellä ja märillä vaatteilla.
Toinen silta on entisen padon päälle rakennettu kävelysilta, josta pääsee toiselle rannalle portaita pitkin.
Kolmas silta, joka on todella kaunis kirvesmiesten taidonnäyte on E. Kokkosen suunnittelema ja valmistui vuonna 1966.
Vuonna 1991 valmistui uusin silta, joka on tänä päivänä toiminnassa oleva.
Vanhimman sillan rakenteita.
Myllykoski
Siippoontie
01900 Nurmijärvi
P-paikka tien varressa, isolta tieltä opaste
Nähtävyydet lähellä:
Aleksis Kiven kotitalo
Palojoentie 271
01940 Palojoki
Taaborinvuoren museoalue
Koulukulmantie 34
01940 Palojoki
Nukarin koski
05450 Nurmijärvi
Kuhakoski
01900 Nurmijärvi
Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.
Reiskat ja Reppu 
Päivitysilmoitus: Kauniita vanhoja siltoja reissujen varrelta – Reiskat ja Reppu